Varhaiskasvatusta toteutetaan suurella sydämellä
On olemassa vanha tarina pienestä pojasta ja vanhasta miehestä. Pojasta, joka pelasti rannalle huuhtoutuneita meritähtiä viemällä ne takaisin mereen. Vanhasta miehestä, joka tuli ihmettelemään pojan toimintaa kysyen ”mitä merkitystä pojan teoilla edes on, kun poika ei kuitenkaan pysty pelastamaan kaikkia meritähtiä.
Poika kuitenkin jatkoi meritähtien kuljettamista hiekalta takaisin mereen ja vastasi: ”Sillä on merkitystä juuri tälle meritähdelle.”
Tämä arvomaailma, jossa jokaista meritähteä pienimmästä isoimpaan autetaan ja tuetaan eteenpäin elämässä, ohjaa varhaiskasvatuksen lastenhoitajien työtä. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajat työskentelevät suurella sydämellä, monipuolisella ja rautaisella ammattitaidolla sekä toteuttavat lapsen edun mukaista, lasten mielenkiinnoista kumpuavaa positiivista pedagogiikkaa, jossa leikin kautta oppimisella on suuri merkitys.
Näillä varhaislapsuuden myönteisillä kokemuksilla on suuri merkitys jokaisen lapsen elämässä ja nämä kokemukset vaikuttavat vielä pitkälle aikuisenakin.
Varhaiskasvatuksen lastenhoitajien nimikkeellä työskentelee usein lähihoitaja- tai lastenohjaajatutkinnon suorittaneita. Näillä varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on jo tutkintonsa kautta valtavasti tietoa lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisesta kasvusta ja kehityksestä sekä niiden tukemisesta.
He ovat tärkeä osa toteutettaessa laadukasta ja pedagogista varhaiskasvatusta, joka täyttää varhaiskasvatuslain mukaiset tavoitteet sekä valtakunnallisesta varhaiskasvatussuunnitelman perusteista ja esiopetuksessa esiopetussuunnitelman perusteista nousevat tavoitteet.
Varhaiskasvatuksen lastenhoitajien toteuttamaa varhaiskasvatusta ohjaa vahva ammattieettisyys sekä tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen toteutuminen, jossa keho-, tunne- ja turvataitoja opetetaan leikin ja arjen tilanteiden kautta sukupuolisensitiivisesti. Jokainen lapsi on yhtä arvokas ja tärkeä omana ihanana itsenään ja jokaisella lapsella on oikeus tulla kohdatuksi yksilönä saaden tasa-arvoista ja laadukasta varhaiskasvatusta.
Vaikka työ varhaiskasvatuksessa on henkisesti palkitsevaa ja antoisaa, varhaiskasvatuksen henkilöstö on uupunut. Sama uupumus on ollut ilmassa jo vähintään kymmenen vuoden ajan ja pitkittynyt korona-aika on vain heikentänyt varhaiskasvatuksen henkilöstön jaksamista.
Sen lisäksi, että varhaiskasvatuksen henkilöstö joutui pitkään odottamaan maskien saamista varhaiskasvatukseen, heitä ei huomioitu rokotusjärjestyksissä. Varhaiskasvatuksessa turvavälien pitäminen on haastavaa ellei jopa mahdotonta ja huoli niin lasten kuin omasta sekä työkavereiden terveydestä lisääntyi, kun lasten keskuudessa muuntovirukset alkoivat leviämään.
Osassa paikoista on rajoitettu maskien määrää päivän aikana. Opetustilanteina tapahtuneet ruokailut ollaan ilman maskia lapsiryhmän kanssa. Suuret ryhmät ovat aiheuttaneet varhaiskasvatuksen lastenhoitajissakin ymmärrettävää ja aiheellista huolta työturvallisuudesta ja pelkoa sairastumisesta koronaan työn takia. Toistuvat karanteenit työssä tapahtuneiden altistumisten takia ovat aiheuttaneet myös taloudellista huolta tartuntatautipäivärahoja odotellessa.
Sen lisäksi, että työntekijä on saattanut olla ensin työssä tapahtuneen altistumisen takia karanteenissa, on siihen perään voinut tulla uusi karanteeni oman lapsen päiväkodissa tai koulussa tapahtuneen altistumisen vuoksi.
Oli sitten työntekijä karanteenissa, muuten kipeänä tai vapaalla, varhaiskasvatuksen lastenhoitajilla on kotona ollessaan huoli varhaiskasvatusyksikkönsä tilanteesta, kun tiedossa on, ettei taaskaan ole saatu ketään sijaista.
Varmistaaksemme alan veto- ja pitovoiman vielä korona-ajan jälkeenkin, tulee päättäjien osoittaa tukensa lasten ja nuorten kanssa työskenteleville konkreettisin keinoin. Konkreettisia keinoja eivät ole pelkät vaali- ja kiitospuheissa muistamiset tai eri värein valaistut rakennukset.