Paikallinen sopiminen

Paikallinen sopiminen voidaan ymmärtää kaikenlaisena työpaikalla tapahtuvana sopimisena. Sen keskeinen osa-alue ovat ne työehtosopimuksen määräykset, joihin on jätetty mahdollisuus sopia työehtosopimuksen määräyksistä toisin paikallisesti työpaikkatasolla. Tämä poikkeamismahdollisuus on lähtökohtaisesti käytössä silloin, kun työehtosopimuksessa on määräys mahdollisuuden sopia jostakin asiasta toisin ja työnantaja on järjestäytynyt eli kuuluu työnantajaliittoon. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei mikään estä sopimasta asioista työntekijän kannalta työehtosopimuksen tai lain tasoa paremmin.

Paikallinen sopimus voi koskea yritystä kokonaisuudessaan tai esimerkiksi työnantajan tietyssä toimipisteessä työskenteleviä henkilöitä. Tällaiset työpaikkakohtaiset sopimukset ovat yleensä suositeltavia, sillä paikallisen sopimisen tulee perustua paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin.

Paikallinen sopimus tehdään lähtökohtaisesti joko luottamusmiehen ja työnantajan tai yksittäisen työntekijän sekä työnantajan välillä. Luottamusmiehellä on keskeinen rooli paikallisten sopimusten tekemisessä työpaikalla, minkä vuoksi työpaikalle kannattaa aina valita luottamusmies, jos työpaikalla suunnitellaan paikallista sopimista.

Luottamusmiehen kannattaa ennen sopimusneuvotteluita myös kouluttautua tehtäväänsä liiton koulutuksissa ja varmistaa, että saa riittävästi vapautusta työstä, jotta pystyy perehtymään paikalliseen sopimiseen ja siihen työpaikkatasolla vaikuttaviin asioihin. Vaikka kaikissa tilanteissa paikallinen sopiminen ei edellytä sopimista luottamusmiehen kanssa, kannattaa myös yksittäisen työntekijän aina konsultoida luottamusmiestä, harkitessaan itseään koskevan paikallisen sopimuksen tekemistä. Luottamusmies voi arvioida, onko kyseessä sellainen asia, josta voidaan sopia työnantajan ja työntekijän välillä paikallisesti kuin myös sopimuksen hyödyllisyyttä työntekijän kannalta.

Yleisimmin paikallisia sopimuksia tehdään työaikaa, palkkausta sekä vuosilomaa koskevista ehdoista.

On tärkeää muistaa, että paikallinen sopiminen on aina vapaaehtoista ja sen on oltava myös työntekijän kannalta hyödyllistä.

SuPer on julkaissut paikallisen sopimisen oppaat yksityiselle sosiaalipalvelualalle sekä terveyspalvelualalle. Löydät oppaat kohdasta Viestintä > Esitteet.

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus

Paikallisen sopimisen muodot

Yksityisellä sosiaalipalvelualalla paikallisella sopimisella on kolme muotoa:

1) työntekijän ja työnantajan välinen sopiminen

2) varsinainen paikallinen sopiminen eli luottamusmiehen ja työnantajan välinen sopiminen sekä

3) paikallisen sopimisen liitepöytäkirjan mukainen säästösopiminen ja selviytymissopiminen.

Silloin kun asiasta voidaan sopia työntekijän ja työnantajan välillä, ei työehtosopimuksessa viitata nimenomaisesti paikalliseen sopimiseen vaan ainoastaan sopimiseen. Tämä voidaan ilmaista työehtosopimuksessa esimerkiksi maininnalla ”työnantajan ja työntekijän välillä sopimalla”.

Niiden asioiden osalta, jotka kuuluvat varsinaisen paikallisen sopimisen piiriin, on työehtosopimuksessa nimenomainen maininta paikallisesta sopimisesta. Maininta voi olla työehtosopimuksessa ilmaistuna esimerkiksi siten, että jokin asia ”voidaan paikallisesti sopia” tietyllä tavalla. Varsinaisen paikallisen sopimisen osalta on lisäksi huomioitava, että siinä on paikallisen sopimisen mahdollistavan tes-määräyksen lisäksi noudatettava työehtosopimuksessa sovittuja paikallisen sopimisen menettelytapoja.

Työaikajoustoista sopiminen kuuluu varsinaisen paikallisen sopimisen piiriin, mutta sopiminen tapahtuu kaksiportaisesti eli siinä edellytetään luottamusmiehen ja työnantajan välillä sopimisen lisäksi vielä työntekijän ja työnantajan välistä sopimista. Alla säästö- ja selviytymissopimuksen esittelyn jälkeen käsitellään lyhyesti työaikajoustoista sopimista, koska se on yksi yleisimmistä paikallisen sopimisen tilanteista ja sitä koskee monia huomioitavia asioita.

Säästösopiminen ja selviytymissopiminen ovat poikkeuksellisia paikallisen sopimisen tilanteita ja tällaiset sopimukset voidaan tehdä vain työehtosopimuksen paikallista sopimista koskevan liitepöytäkirjan mukaisten tiukkojen edellytysten täyttyessä, vain tiettyjä taloudellisia etuuksia koskien ja pöytäkirjan menettelytapoja noudattaen.

Säästösopimisella tarkoitetaan järjestäytyneen työnantajan ja luottamusmiehen välillä tuotannollis-taloudellisissa ongelmatilanteissa työehtosopimuksen paikallisen sopimisen liitepöytäkirjan pykälien 1–5 mukaisesti tapahtuvaa sopimista. Määräykset selviytymissopimuksesta ovat taas työehtosopimuksen paikallisen sopimisen liitepöytäkirjan 6 §:ssä. Selviytymissopimuksen tekeminen edellyttää käytännössä vielä painavampia syitä kuin säästösopimuksen tekeminen, ja sen on tarkoitus olla lähinnä viimesijainen keino turvata työpaikkoja.

Paikallinen työaikasopiminen (työaikajoustot)

Paikallinen työaikasopiminen käsittää seuraavista työaikajoustoista sopimisen:

1) sopimisen pitkistä tasoittumisjaksoista,

2) sopimisen vuorokautisen enimmäistyöajan pidentämisestä ja

3) sopimisen 126 tunnin enimmäisrajoituksesta poikkeamisesta jaksotyössä.

Työaikasopimisen menettelytavat

Paikallinen sopimus työajoista tehdään kaksiportaisesti:

1. Porras: työnantaja ja luottamusmies tekevät yritys- tai työyksikkötason sopimuksen työaikajoustoista. Sopimuksessa sovitaan tarkasti siitä, mitä työehtosopimuksessa mainittuja joustomahdollisuuksia voidaan ottaa käyttöön kyseisessä yrityksessä tai työyksikössä.

2. Porras: sen jälkeen, kun luottamusmies ja työnantaja ovat tehneet sopimuksen työaikajoustoista, tulee jokaisen sellaisen työntekijän, joka haluaa joustoja tai osaa niistä itseensä sovellettavan, tehdä asiasta oma sopimus työnantajan kanssa.

Mikäli jommankumman portaan sopimus eli joko yritys- tai yksikkötason sopimus tai työntekijän kanssa tehty sopimus puuttuu, ei työaikajoustoja voida soveltaa yksittäisen työntekijän kohdalla.

Sovittaessa paikallisesti työajoista on noudatettava työehtosopimuksessa sovittuja paikallisen sopimisen menettelytapoja. Lisäksi on noudatettava työaikasopimista koskevia menettelytapoja ja otettava huomioon seuraavat asiat:

Kirjalliset sopimukset ja työaikasuunnitelma: luottamusmiehen ja työnantajan sekä työntekijän ja työnantajan välillä tehtävät sopimukset on tehtävä molemmat kirjallisesti. Myös jäljempänä tarkemmin käsiteltävä työaikasuunnitelma on tehtävä kirjallisesti. Työaikajoustoista ei tule sopia työsopimuksessa eikä esim. erillisellä liitteellä työsopimuksen teon yhteydessä, ettei työntekijälle synny käsitystä, että työaikajoustosopimus olisi työsopimuksen tekemisen edellytys. Paikallinen sopimus työaikajoustoista voidaan tehdä vasta työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Tällöin työntekijälle pitää antaa mahdollisuus tutustua paikallisen sopimuksen sisältöön sekä tarvittaessa käydä asiaa läpi luottamusmiehen kanssa. Tämän jälkeen työntekijä voi punnita, haluaako tehdä työaikajoustoja koskevan sopimuksen vai ei.

Voimassaolo: paikallinen sopimus työajoista voidaan tehdä toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräaikaiseksi. Määräaikainen sopimus voidaan tehdä enintään yhden vuoden pituiseksi.

Irtisanominen: toistaiseksi voimassa oleva paikallinen sopimus työajoista on mahdollista irtisanoa sovittaessa tai kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Päättymishetkellä kulumassa oleva tasoittumisjakso jatkuu kuitenkin sovitun tasoittumisjakson loppuun asti. Luottamusmies voi irtisanoa 1. portaan sopimuksen, jolloin paikallinen sopimus lakkaa olemasta voimassa kaikkien osalta irtisanomisajan jälkeen. Yksittäinen työntekijä voi myös irtisanoa 2. portaan sopimuksen (eli hänen ja työnantajan välisen sopimuksen), jolloin sopimus ei ole enää tämän työntekijän osalta voimassa irtisanomisajan jälkeen.

Toimittaminen liittoon: yritys- tai yksikkötason työaikasopimus on lähetettävä tiedoksi niille allekirjoittajajärjestöille (liitoille), joiden jäseniä sopimus koskee.

Tarkemmin paikallista sopimista on näiltä ja muilta osin käsitelty SuPerin oppaassa paikallisesta sopimisesta.


Terveyspalvelualan työehtosopimus TPTES

Paikallisen sopimisen muodot

Terveyspalvelualalla paikallinen sopiminen voidaan sopimismenettelyn osalta jakaa 4 ryhmään, jotka ovat:

1) Varsinainen paikallinen sopiminen

2) Muu sopiminen

3) Sopiminen lomarahan vaihtamisesta vapaaksi

4) Selviytymissopiminen

Varsinainen paikallinen sopiminen

Varsinaisella paikallisella sopimisella tarkoitetaan työntekijän ja työnantajan tai luottamusmiehen ja työnantajan välillä tapahtuvaa sopimista, jossa on noudatettava työehtosopimuksen 2 §:n mukaisia menettelytapamääräyksiä. Tällaista sopimista edellyttävät työehtosopimuksen määräykset sisältävät kaikki nimenomaisen maininnan 2 §:n mukaisesta sopimisesta. Tämä on ilmaistu työehtosopimuksessa esimerkiksi maininnoilla ”ellei 2 §:n mukaisesti sovita” tai ”2 §:n mukaisesti voidaan sopia”. Varsinaisen paikallisen sopimisen piiriin kuuluvista asioista voidaan esimerkkeinä mainita työaikajoustoista sopiminen työvuoroa tai tasoittumisjaksoa pidentämällä.

Menettelytapamääräykset sisältävät sopimuksen osapuolia, kirjallista muotoa, sisältöä sekä voimassaoloa ja irtisanomista koskevia määräyksiä. Osapuolien osalta on huomioitava, että varsinaisessa paikallisessa sopimisessa sovellettavien menettelytapamääräysten perusteella luottamusmiehen ja työnantajan välistä sopimusta sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, ellei sopimuksen soveltamisalaan sovita rajauksia tai muita ehtoja. SuPer suosittelee kuitenkin, että varsinaisen sopimisen piiriin kuuluvista asioista sovittaisiin kaksiportaisesti. Tällöin sopimuksen sitovuus kunkin työntekijän osalta edellyttäisi, että kyseinen työntekijä sopii halutessaan asiasta työnantajan kanssa ja kukin työntekijä saisi näin ollen itse valita, haluaako hän, että luottamusmiehen tekemää sopimusta sovelletaan häneen vai ei. Samassa yhteydessä työntekijälle tulee sopia itsenäinen irtisanomisoikeus sopimuksesta. Työntekijän kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei sopimuksia tehtäisi kaksiportaisesti, aina pyytää paikallisen sopimuksen tekemisessä apua luottamusmieheltä, sillä työntekijän voi olla vaikeaa arvioida sopimuksen hyötyjä ja haittoja.

Työpaikalla tehty paikallinen sopimus suositellaan toimitettavaksi tiedoksi työehtosopimuksen allekirjoittajajärjestöille (liitoille). Allekirjoittajajärjestöillä (liitoilla) on myös aina pyynnöstä oikeus saada sopimus tiedokseen.

Muu sopiminen

Muulla sopimisella tarkoitetaan työntekijän ja työnantajan välillä tapahtuvaa sopimista sellaisista työehtosopimuksen määräyksistä, joissa ei ole viittausta 2 §:ään eikä tämän pykälän mukaisia menettelytapamääräyksiä tarvitse noudattaa. Näistä työehtosopimuksen määräyksistä voidaan siis poiketa työntekijän ja työnantajan välisellä paikallisella sopimuksella kunkin määräyksen mukaisesti. Varsinaisen paikallisen sopimisen piiriin kuuluvista asioista poiketen nämä työehtosopimuksen määräykset eivät sisällä mainintaa 2 §:stä, vaan niissä viitataan ainoastaan sopimiseen. Työehtosopimuksessa saattaa olla esimerkiksi maininta ”ellei työnantajan ja työntekijän välillä muuta sovita” tai ”tästä voidaan sopia toisin työnantajan ja työntekijän välillä”. Esimerkiksi työaikapankista sopiminen kuuluu tähän ryhmään.

Edellä todetulla tavalla muun sopimisen piiriin kuuluvista asioista sovittaessa ei tarvitse noudattaa työehtosopimuksen 2 §:n mukaisia menettelytapoja. Muitakaan erityisiä menettelytapoja sopimiseen ei ole, vaan muun sopimisen piiriin kuuluvista asioista voidaan sopia vapaamuotoisesti. Suositeltavaa on kuitenkin aina tehdä sopimus kirjallisena, jotta myöhemmin voidaan todentaa, että mitä on sovittu. Lisäksi suositeltavaa on aina pyytää luottamusmiestä tarkastamaan paikallinen sopimus ennen sopimuksen allekirjoittamista, sillä työntekijän voi olla vaikea arvioida sopimuksen hyötyjä ja haittoja. Osasta asioista on saatettu sopia jo työsopimuksessa.

Jos useampi työntekijä haluaisi sopia samasta muun sopimisen piiriin kuuluvasta asiasta työnantajan kanssa, on suositeltavaa, että asiasta sovitaan kaksiportaisesti eli siten, että ensin luottamusmies sopii asiasta työnantajan kanssa ja että tämän jälkeen kukin työntekijä, joka haluaa sopia asiasta, sopii omalta osaltaan asiasta työnantajan kanssa. Tällöin luottamusmies tekemää raamisopimuksen, jota käytetään pohjana työntekijän ja työnantajan välisessä sopimuksessa. Lisäksi suositellaan, että tässä yhteydessä sovitaan siitä, että yksittäisellä työntekijällä on aina mahdollisuus irtisanoa sopimus omalta osaltaan. Esim. Työaikapankin osalta SuPer suosittelee, että sopimus tehdään aina kaksiportaisesti tasapuolisuuden varmistamiseksi.

Sopiminen lomarahan vaihtamisesta vapaaksi

Lomaraha voidaan sopia vaihdettavaksi vapaaksi ja tästä on määräykset työehtosopimuksen 17 §:n 7 kohdassa. Lomarahan vaihtaminen vapaaksi eroaa edellytyksiltään muista työehtosopimuksen paikallisesti sovittavissa olevista asioista. On erityisesti huomioitava, että lomarahan vapaaksi vaihtaminen edellyttää kaksiportaista sopimista. Ensin työnantaja ja luottamusmies tekevät asiasta kirjallisen sopimuksen. Yksittäisen työntekijän osalta lomarahan vapaaksi vaihtaminen edellyttää luottamusmiehen ja työnantajan tekemän sopimuksen lisäksi, että myös yksittäinen työntekijä ja työnantaja tekevät asiasta sopimuksen.

Selviytymissopiminen

Selviytymissopimisella tarkoitetaan työehtosopimuksen liitteen 5 mukaisen selviytymislausekkeen nojalla tapahtuvaa paikallista sopimista työnantajan ja luottamusmiehen välillä. Selviytymissopimus voidaan tehdä vain poikkeuksellisissa taloudellisissa vaikeuksissa olevassa yrityksessä ja sopijapuolena on oltava luottamusmies. Selviytymissopimusten tekemiselle on tiukat kriteerit ja niiden osalta on käytettävä suurta tarkkaavaisuutta ja harkintaa. Tilanteet, joissa selviytymissopiminen tehtäisiin, eivät ole tavanomaisia. Jos työnantaja ehdottaa selviytymissopimusta, on aina syytä olla välittömästi yhteydessä liittoon.


Avaintyönantajat AVAINTA ry:n työehtosopimus

Yleiset määräykset paikallisesta sopimisesta ovat työehtosopimuksen 8 luvussa. AVAINTES:n mukaan paikallisesti voidaan sopia poikettavaksi työehtosopimuksen määräyksistä, jos tähän on olemassa taloudellisista, tuotannollisista tai muista paikallisista erityisolosuhteista aiheutunut perusteltu syy, ellei paikallista sopimismahdollisuutta ole erikseen työehtosopimuksessa rajoitettu. Paikallinen sopimus on tehtävä kirjallisena. Yleisten määräysten perusteella luottamusmiehellä tulee aina olla liiton valtuutus paikallisen sopimuksen tekemiseen.

Yleisissä määräyksissä on myös lueteltu ne asiat, joista ei voida paikallisesti sopia toisin eli ehdottomat sopimusmääräykset. Paikallisella sopimuksella ei voida poiketa työehtosopimuksen:

  • säännöllisen työajan pituutta
  • vuosiloman pituutta eikä 
  • sairaus- ja äitiyslomaetuuksia koskevista määräyksistä. 

Työntekijän palkkaa ei myöskään saa, harjoittelijoita lukuun ottamatta, sopia paikallisella sopimuksella työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn palkka-asteikon alinta peruspalkkaa pienemmäksi. 

On huomioitava, ettei yllä esitettyjä työehtosopimuksen 8 luvun yleisiä määräyksiä paikallisesta sopimisesta sovelleta niissä tapauksissa, joiden osalta työehtosopimuksessa on sovittu erityismääräyksillä paikallisesta sopimisesta. Tällaisia erityismääräyksiä on mm. työehtosopimuksen 43 §:ssä, jossa on sovittu paikallisesta sopimisesta säännölliseen työaikaan liittyen (poikkeavat työaikajärjestelyt). Tällaista erityismääräyksen perusteella sopimista koskevat tarkemmat säännöt sisältyvät erityismääräyksen sisältävään työehtosopimuksen pykälään.


Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön työehtosopimus YTHS

Yleiset määräykset paikallisesta sopimisesta ovat YTHS-sopimuksen 8 luvun 103 §:ssä, YTHS-sopimuksen mukaan paikallisesti voidaan sopia poikettavaksi työehtosopimuksen määräyksistä, jos tähän on olemassa paikallisista erityisolosuhteista aiheutuva perusteltu syy, ellei työehtosopimuksessa ole erikseen rajoitettu paikallista sopimismahdollisuutta. Sopimus on tehtävä kirjallisena. Paikallisella sopimuksella voidaan sopia koko henkilöstöä, joitakin yksiköitä tai henkilöstöryhmiä tai yksittäistä työntekijää koskevasta asiasta. Sopijaosapuolina ovat työnantaja sekä Sote ry:n pääluottamusmies.

Yleisissä määräyksissä on myös lueteltu ne asiat, joista ei voida paikallisesti sopia toisin eli ehdottomat sopimusmääräykset. Paikallisella sopimuksella ei voida poiketa työehtosopimuksen:

  • säännöllisen työajan pituutta, 
  • vuosiloman pituutta eikä 
  • sairaus- ja äitiyslomaetuuksia koskevista määräyksistä. 

Työntekijän palkkaa ei myöskään saa, harjoittelijoita lukuun ottamatta, sopia paikallisella sopimuksella työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn palkka-asteikon alinta peruspalkkaa pienemmäksi. 

Paikallinen sopimus voidaan milloin tahansa irtisanoa päättymään 3 kuukauden kuluttua irtisanomisen tiedoksi antamisesta. Paikallisella sopimuksella on samat oikeusvaikutukset kuin työehtosopimuksella.

On huomioitava, ettei yllä esitettyjä työehtosopimuksen 8 luvun 103 §:n mukaisia yleisiä määräyksiä paikallisesta sopimisesta sovelleta niissä tapauksissa, joiden osalta työehtosopimuksessa on erityismääräyksillä sovittu paikallisesta sopimisesta. Tällaisia erityismääräyksiä on mm. poikkeavien työaikajärjestelyiden osalta 34 §:ssä, säännöllisen päivätyöajan suunnitellun pituuden osalta 39 § 2 momentissa ja liukuvan työajan osalta 45 §:ssä. Tällaista erityismääräyksen perusteella sopimista koskevat tarkemmat säännöt sisältyvät erityismääräyksen sisältävään työehtosopimuksen pykälään ja mahdollisesti siinä viitattuun pykälään.