Onni on vanheta
Vanhustenviikon teemaksi on valittu tänä vuonna ”Onni on vanheta” ja viikon tavoitteeksi huomion kiinnittäminen myönteisiin asioihin ikääntymisessä. Viikon teemasta sanotaan, että arjessa on paljon asioita, jotka tekevät ihmiset ikääntyessäkin onnelliseksi kivuista ja säryistä huolimatta. Tarkoitus on nostaa esille ikääntymisen hyviä puolia. Valinta on mielestäni todella onnistunut, sillä poikkeuksellinen vuosi on jättänyt myönteisiä asioita varjoonsa. Elämässä on aina valoja ja varjoja.
Mitä onni on? Onnen voisi määritellä ihmisen olotilaksi, jota tavoitellaan, mutta josta ei helposti saada otetta, saati pidettyä siitä kiinni. Onnen tunteet tulevat ja menevät ihan niin kuin ilon ja surunkin tunteet. Ja onni voi merkitä eri asioita. Onni on yhdelle ihania tunteita, toiselle kiitollisuutta elämästä tai mielenrauha.
Teema palautti mieleeni ensimmäiseksi muiston työurani alkuajoilta. Olin töissä Kalliomaan Kaisankodissa, jossa lomaili eri-ikäisiä naisia. Eräs minun silmissäni vanha nainen tuli kauniina syksyisenä päivänä tilaamaan taksin ja sanoi haluavansa kiertää Bodomjärven ympäri ”tässä valossa”. Syksyn ruska tuolloin 80-luvulla oli yhtä kaunis ja kuulas kuin tänä vuonna. Hänen taitonsa nauttia luonnon kauneudesta teki minuun nuoreen hoitajaan lähtemättömän vaikutuksen. Uskon nyt, että hän oli onnellisesti vanhentunut ihminen.
Onni ei suinkaan ole pelkkää tunteiden korkealiitoa, vaan itse koen, että onni syntyy elämän pienistä hetkistä ja teoista. Onnea voi löytyä monesta paikasta, mutta usein sen löytyminen vaatii aktiivisuutta ja omien ajatusten tarkastelua. Ei pidä jäädä yksin, vaan tulee lähteä liikkeelle ja etsiä itselle mieluista puuhaa, vaikka harrastuksista. Maailma on täynnä kaunista musiikkia, jota voi kuunnella yhdessä muiden kanssa. Lapset tuovat iloa vanhuksen arkeen. Ikäihminen voisi tarjoutua päiväkodin mummuksi tai vaariksi, jos ei itsellä ole lapsenlasten seuraa. On mahdollista ryhtyä vapaaehtoiseksi esimerkiksi seurakunnassa ja saada siten ystäviä ja sisältöä elämään. Kiinnostus toisten ihmisten seurasta ja auttamisesta saa monesti unohtamaan omat säryt ja surut.
Onnellinen ihminen on sopusoinnussa elämänsä kanssa, oli se ollut millainen hyvänsä. Elämän aikaisilla kokemuksilla on merkitystä ihmisen onnellisuuteen, siksi onnellisuuden eteen on myös tehtävä työtä. Toisille elämänhistorian käsitteleminen on helpompaa ja toiset tarvitsevat paljon apua tasapainon löytämiseksi. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Jokaisella ihmisellä on oma historia ja yhteisö, jossa olemme eläneet. Siksi on tärkeää, että vanhalla ihmisellä säilyy jokin rooli omassa yhteisössä. Vanhaa ihmistä ei saa jättää syrjään. Yksi heikkous ajassamme on varsinkin ikäihmisten näkökulmasta yhteisöllisyyden puute ja yksilöllisyyden liika korostaminen. Ajattelen, että jotakin hyvinvointiyhteiskunnassa on vialla, kun niin moni vanhus elää yksin.
Vanhustenviikon teema on haaste koko yhteiskunnalle, meille jokaiselle. On tärkeää nähdä vanhukset, ottaa heihin yhteyttä ja kutsua heidät mukaan niin arjen tapahtumiin kuin juhlahetkiin. Ei unohdeta vanhuksia silloinkaan, kun heistä ei ole meille varsinaisesti seuraa tai he siirtyvät hoivapalvelujen piiriin. On ilo nähdä, miten vanhuksen silmät loistavat kuin pienellä lapsella, kun he saavat nauttia läheistensä ja ystäviensä seurasta. Eri sukupolvien kohtaamiset tuovat sisältöä ja onnea myös nuorempien elämään. Yhdessä oleminen tuottaa iloa molemmin puolin ja auttaa eri sukupolvia kunnioittamaan toisiaan.
Lue myös: SuPer vanhustenhoidon asialla