Selvitys superilaisista vammaistyössä

Tässä selvityksessä tarkastellaan vammaispalveluissa työskentelevien superilaisten kokemuksia vammaistyöstä sekä tuodaan esiin osaamisalaan liittyviä erityispiirteitä ja ajankohtaisia ilmiöitä.

Selvityksen tulokset »

Johtopäätökset »

 


Asiantuntija Saija Vähäkuopus / SuPer, Kehittämisyksikkö
 

Johdanto

Työskentelyssä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla on tapahtunut viimeisten vuosien aikana jatkuvaa muutosta, joka näkyy niin työntekijöiden arjessa kuin asiakkaiden saaman palvelun laadussakin. Vammaistyössä tämä on näkynyt niin fyysisenä kuin eettisenäkin kuormituksena. Jäsenten yhteydenotot Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPeriin ovat koskeneet muun muassa riittämätöntä hoitaja- ja ohjaajamitoitusta. Liian pieni hoitaja- ja ohjaajamitoitus on herättänyt huolta palvelun laadusta sekä lähihoitajien omasta työssäjaksamisesta. 

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on Suomen suurin sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatusalan toisen asteen tutkinnon suorittaneiden ja aloille opiskelevien ammattiliitto. Vuonna 1948 perustetussa liitossa on lähes 90 000 jäsentä. Superilaiset työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuoltoalan sekä sivistystoimen työpaikoissa niin julkisella kuin  yksityiselläkin sektorilla. Lisäksi superilaisia toimii näillä aloilla yrittäjinä.

SuPer on jäsentensä vahva ja rohkea edunvalvoja, ammatin ja koulutuksen kehittäjä sekä yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka osallistuu myös kansainväliseen toimintaan. Liiton keskeisiä tavoitteita ovat riittävän koulutetun hoitohenkilökunnan määrän varmistaminen työpaikoilla, palkkataso, joka vastaa työn vaativuutta sekä se, että lähi- ja perushoitaja saa työssään käyttää koko osaamistaan. SuPer on yksi toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n jäsenliitoista.

Ajankohtaista vammaistyössä

Vammaispalveluihin on jo vuosia kohdistettu useita rakenteellisia uudistuksia ja lainsäädännöllisiä muutoksia. Osa uudistuksista on toteutunut suunnitellusti, mutta valtaosa on jäänyt välitilaan odottamaan selvyyttä koko sosiaali- ja terveysalan järjestämistä koskevasta toimintamallista sekä siihen liittyvää lainsäädäntöä.

Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen yhdeksi uudeksi vammaispalvelulaiksi (VALAS) on ollut työn alla jo vuosien ajan. Suomi ratifioi vuonna 2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka keskeisiä periaatteita ovat yksilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus, vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskunnassa sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Uutta vammaispalvelulakia on laadittu tämän YK:n vammaissopimuksen periaatteita noudattaen.

Uusi vammaispalvelulaki eli lakiluonnos vammaisuuden perusteella järjestettävistä sosiaalihuollon erityispalveluista oli vahvasti sidoksissa Sipilän hallituksen kaatuneeseen SOTE-uudistukseen. SOTE-uudistuksen kaatumisella on laajat vaikutukset koko sosiaali- ja terveydenhuollon kenttään. Tämä viivästyttää myös vammaispalvelulain uudistusta.

Merkittävin rakenteellinen muutos on ollut suuntaus pois laitoshoitopainotteisesta vammaistyöstä ja kohti osallisuutta vahvistavia asumispalveluita. Laitosasumisen purkamisen tavoitteena oli, että vuoteen 2016 mennessä laitoksissa asuisi enintään 500 asukasta. Vuoden 2017 lopussa laitoksissa asui kuitenkin vielä 622 henkilöä. Laitosasumisen määrää on saatu vähennettyä merkittävästi, vaikka tavoitteeseen ei ollakaan aivan ylletty. Laitoshoidon purkamista jatketaan vuoteen 2020 saakka.

Lisäksi merkittävä muutos viime vuosina on ollut palveluiden lisääntyvä siirtäminen yritysten tuottamiksi palveluiksi. Kehitys palvelujen yksityistämisessä ja yksityisten palveluntuottajien yrityskaupoissa on ollut yhteneväistä koko sosiaali- terveys- ja kasvatusalalla. Yksityistämisen seuraukset ovat viime aikoina olleet laajasti esillä mediassa. Huomio on keskittynyt pääosin vanhuspalveluihin, mutta yksityistämisen seuraukset ovat olleet samanlaisia myös vammaisten palveluissa. Vammaispalvelut olivat vuonna 2018 Valviran ja aluehallintovirastojen Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman painopistealue. Valvontaohjelma linjaa valvovien virastojen valvonnan strategiset päätavoitteet vuosille 2016–2019.

Vammaistyö

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sopimuksista määrittelee vammaisiin henkilöihin kuuluvan ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heiltä täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Vammaiset henkilöt muodostavat varsin heterogeenisen ryhmän. Tämä edellyttää laajaa kirjoa erilaisia palveluita, joiden avulla turvataan yksilöllisesti vammaiselle henkilölle hänelle välttämättömät palvelut. Vammaistyö edellyttää työntekijöiltä vammaispalveluita määrittelevien lakien tuntemusta. Tärkeimmät vammaistyötä säätelevät lait ovat Sosiaalihuoltolaki, Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä sosiaalihuollon erityislait Vammaispalvelulaki ja Kehitysvammalaki. Lisäksi työntekijöiden tukena on työturvallisuuslaki.

Sosiaalihuoltolaki

Sosiaalihuoltolain keskeisten periaatteiden mukaan asiakkaalla on oikeus saada hyvää sosiaalihuollon palvelua ja kohtelua ilman syrjintää. Lain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia sekä vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta. Lailla turvataan yhdenvertaiset oikeudet tarpeenmukaisiin, riittäviin ja laadukkaisiin sosiaalipalveluihin sekä muihin hyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin. 

Laissa on säädetty sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen laadusta. Sosiaalihuollon toimintayksikön tai muun toimintakokonaisuudesta vastaavan tahon on laadittava omavalvontasuunnitelma sosiaalihuollon laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi. Suunnitelma on pidettävä julkisesti nähtävänä, sen toteutumista on seurattava säännöllisesti ja toimintaa on kehitettävä asiakkailta sekä toimintayksikön henkilöstöltä säännöllisesti kerättävän palautteen perusteella.

Lisäksi sosiaalihuollon henkilöstöä sitoo henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus. Sosiaalihuollon henkilöstöön kuuluvan tai vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajina toimivien henkilöiden on toimittava siten, että asiakkaalle annettavat sosiaalipalvelut toteutetaan laadukkaasti.

Sosiaalihuollon henkilöstössä toimivan on ilmoitettava viipymättä toiminnasta vastaavalle henkilölle, jos hän tehtävissään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Ilmoituksen vastaanottaneen henkilön on ilmoitettava asiasta kunnan sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Ilmoitus voidaan tehdä salassapitosäännösten estämättä.

Kunnan ja yksityisen palveluntuottajan on tiedotettava henkilöstölleen ilmoitusvelvollisuudesta ja sen käyttöön liittyvistä asioista. Ilmoitusvelvollisuuden toteuttamista koskevat menettelyohjeet on sisällytettävä omavalvontasuunnitelmaan. Ilmoituksen tehneeseen henkilöön ei saa kohdistaa kielteisiä vastatoimia ilmoituksen seurauksena.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta annetun lain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Lakia sovelletaan sekä viranomaisen että yksityisen tahon järjestämään sosiaalihuoltoon.

Laissa on säädetty että, asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeuden tukemista sekä osallisuutta. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakkaalle, on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu.

Jos täysi-ikäinen asiakas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi pysty osallistumaan ja vaikuttamaan palvelujensa tai sosiaalihuoltoonsa liittyvien muiden toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen taikka ymmärtämään ehdotettuja ratkaisuvaihtoehtoja tai päätösten vaikutuksia, on asiakkaan tahtoa selvitettävä yhteistyössä hänen laillisen edustajansa taikka omaisensa tai muun läheisen henkilön kanssa. Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista

Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Vammaispalvelulaki turvaa vaikeavammaiselle henkilölle oikeuden saada henkilökohtaista apua päivittäisiin toimiin sekä kotona että sen ulkopuolella. Lain mukaiset palvelut on jaettu määrärahasidonnaisiin ja subjektiivisiin oikeuksiin. Subjektiivisilla oikeuksilla tarkoitetaan, että kunnalla on ehdoton velvollisuus järjestää palvelu, mikäli asiakas täyttää laissa tai asetuksessa mainittavat palvelun myöntämisedellytykset. Osa vammaispalvelulain mukaisista palveluista on tarkoitettu erityisesti vaikeavammaiselle henkilölle. Vaikeavammaisuus määritellään jokaisen haettavan palvelun osalta erikseen. Kehitysvammalaissa ei tällaista rajausta ole.

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta

Kehitysvammalaissa on säännökset erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluksia. Erityishuollon tarkoituksena on edistää kehitysvammaisen henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito.

Vuoden 2016 keväällä kehitysvammalakiin tehtiin muutoksia, joiden avulla saatettiin kansallinen lainsäädäntö vastaamaan YK:n vammaissopimuksen edellyttämää tasoa. Muutosten tarkoituksena on vahvistaa erityishuollossa olevan henkilön itsemääräämisoikeutta (IMO) ja itsenäistä suoriutumista sekä vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä erityishuollossa. Kehitysvammalakiin tehtiin muutoksia muun muassa itsemääräämisoikeuden vahvistamista sekä rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskien. Rajoitustoimenpiteiden osalta kehitysvammalain muutosten tavoitteena on vähentää niiden käyttämistä.

Kehitysvammalaissa on säädetty, että erityishuollon toimintayksikön henkilökunta on perehdytetty ja ohjeistettu työmenetelmiin ja keinoihin, joiden avulla tuetaan ja edistetään erityishuollossa olevien henkilöiden itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. Asiakkaiden itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeutta tuetaan ja edistetään asianmukaisin kalustein, välinein ja tilaratkaisuin sekä kouluttamalla henkilökuntaa yksikön toiminnan tarpeita vastaavaksi.

Työturvallisuuslaki

Työturvallisuuslaki on painopisteeltään ennaltaehkäisevä. Työn suunnittelussa on otettava huomioon työntekijöiden fyysiset ja henkiset edellytykset, jotta työntekijöille työstä aiheutuvaa fyysistä ja henkistä kuormittumista voidaan välttää.

Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä sekä huolehdittava, että työntekijän ammatillinen osaaminen ja työkokemus huomioon ottaen työntekijä perehdytetään riittävästi työhön, työpaikan työolosuhteisiin, työmenetelmiin, käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työtapoihin erityisesti ennen uuden työn tai tehtävän aloittamista tai työtehtävien muuttuessa sekä ennen uusien työvälineiden ja työmenetelmien käyttöön ottamista.

Työturvallisuuslaissa on säädetty, että työssä, johon liittyy ilmeinen väkivallan uhka, työ ja työolosuhteet on järjestettävä siten, että väkivallan uhka ja väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta. Tällöin työpaikalla on oltava väkivallan torjumiseen tai rajoittamiseen tarvittavat asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt tai -laitteet sekä mahdollisuus avun hälyttämiseen. Lisäksi työnantajan on laadittava menettelytapaohjeet, joissa ennakolta kiinnitetään huomiota uhkaavien tilanteiden hallintaan ja toimintatapoihin, joilla väkivaltatilanteen vaikutukset työntekijän turvallisuuteen voidaan torjua tai rajoittaa. Tarvittaessa on tarkistettava turvallisuusjärjestelyjen ja ‑laitteiden toimivuus.

Työnantajan on ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseen ja väärään välttämiseen ja vähentämiseen saatuaan tiedon työntekijän kuormittumisesta työssään terveyttä vaarantavalla tavalla.

Superilaiset vammaistyössä

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa eli lähihoitajan koulutuksessa on mahdollista valita yhteisten opintojen jälkeen vammaistyön osaamisala, joka on yksi lähihoitajatutkinnon eriytyneistä osaamisaloista.

Valtaosa vammaistyötä tekevistä SuPerin jäsenistä työskentelee asumispalveluissa. Vammaisten asumispalveluiden erityispiirre muiden asiakasryhmien asumispalveluihin verrattuna on niiden pitkäkestoisuus. Vammaisten henkilöiden asumispalvelut ovat usein elämänmittaisia palveluita.

Työskentely vammaispalveluissa edellyttää lähihoitajalta laaja-alaista vammaisuuteen, vuorovaikutukseen ja ohjaamiseen sekä terveydentilan seurantaan ja sairauksien hoitoon liittyvää osaamista. Työ edellyttää vahvaa ammattietiikkaa sekä rohkeutta käyttää omaa persoonaa työvälineenä. Asiakaslähtöisyys ja eettisyys ohjaa vammaistyön koulutettujen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten toimintaa asiakkaiden kohtaamisessa, ohjaamisessa, kuntouttamisessa ja hoitamisessa.

Lähihoitajat ovat vammaistyössä lääkehoidon osaajia. Lääkehoito on usein oleellinen osa asiakkaan hoitoa sekä tärkeä osa lähihoitajan ylläpidettävää ammattitaitoa. Lääkehoidon osaaminen on laaja kokonaisuus: lääkkeenjaon lisäksi se tarkoittaa vaikuttavuuden seurantaa ja raportointia sekä lääkkeiden ominaisuuksien ja vaikutuksien tuntemista. Hoitajien lääkkeidenjako on korvattu yhä useammin annosjakelulla. Lääkehoidon vaikuttavuuden seurannan ja raportoinnin osalta ammattitaitoista hoitajaa on mahdotonta korvata.

Asiakkaiden itsemääräämisoikeuden tukeminen ja osallisuuden vahvistaminen ovat vammaistyön perusta ja niiden asema on vahvistunut viime vuosina entisestään. Kehitysvammalain itsemääräämisoikeutta koskevat IMO-säädökset eli asiakkaan itsemääräämisoikeutta koskevat säädökset muuttivat vammaistyön käytäntöjä työpaikoilla. Erityishuollossa olevien kehitysvammaisten oikeusturvaa vahvistettiin muun muassa käytettyjen rajoitustoimenpiteiden kirjaamista ja jälkiselvittelyä koskevin säännöksin. Säännökset tukevat kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä suoriutumista. Haasteeksi on muodostunut se, ettei IMO-säädösten toteuttamiseen vaadittavaa resurssia ole huomioitu hoitajamitoituksessa.

Selvityksen toteutus 

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto toteutti kyselyn vammaispalveluissa työskenteleville jäsenilleen. Kysely lähetettiin 3850 jäsenelle, jotka olivat ilmoittaneet toimialakseen vammaishoidon. Kysely toteutettiin sähköisenä ja sen vastausaika oli 8–22.4.2019. Vastauksia saatiin yhteensä 721 kappaletta, ja vastausprosentti oli 19 %.

Vertailuaineistona tässä selvityksessä käytettiin SuPerin vuonna 2014 tekemää vammaistyön selvitystä.

Selvityksessä puhutaan luettavuuden helpottamiseksi lähihoitajista, mutta nimike kuvaa kaikkia niitä kyselyyn vastanneita koulutettuja henkilöitä, jotka työskentelevät vammaispalveluissa. Lähihoitajat työskentelevät vammaispalveluissa eri nimikkeillä esimerkiksi ohjaajina. Luettavuuden vuoksi selvityksessä käytetään termiä hoitajamitoitus, jolla tarkoitetaan asiakkaan välittömään hoitoon osallistuvia työntekijöitä. Avustava henkilökunta lasketaan mukaan siltä osin, kun he osallistuvat varsinaiseen hoitotyöhön.

Tulokset on ilmoitettu kokonaislukuina, jolloin pyöristäminen saattaa joissakin vastauksissa nostaa vastausprosentin yli sadan.


Selvityksen tulokset

Taustamuuttujat

TAUSTAMUUTTUJA – % VASTAAJISTA

Sukupuoli 
Nainen92 %
Mies 8 %
Muu0,1 %
En halua vastata0,5 %

 

Ikä 
Alle 20 vuotta0,1 %
20–29 vuotta 21 %
30–39 vuotta22 %
40–49 vuotta25 %
50–59 vuotta27 %
Yli 60 vuotta4 %

 

Työsuhde 
Vakituinen85 %
Määräaikainen12 %
Keikkalainen4 %

 

Koulutustausta 
Lähihoitaja90 %
Perushoitaja, kehitysvammahoitaja tai jokin muu
toisen asteen perustutkinto
9 %
Koulunkäynninohjaaja0,3 %
Ensin mainitun lisäksi erikoisammattitutkinto4 %
Muu7 %

 

Työpaikka 
Perusterveydenhuolto1 %
Erikoissairaanhoito1 %
Asumispalvelu tai hoitokoti86 %
Koulu tai erityiskoulu1 %
Erityishuoltopiiri3%
Päivätoiminta6 %
Työtoiminta3 %
Muu4 %

 

Työnantaja 
Kunta/kaupunki/kuntayhtymä52 %
Yksityinen palveluntuottaja / säätiö48 %

 


 

Lähihoitajat ja työpaikat vammaistyössä

Selvityksen kyselyyn vastanneista 90 % on koulutukseltaan lähihoitajia. Vastanneiden lähihoitajien yleisin tutkintoon sisältyvä osaamisala oli vammaistyön osaamisala, jonka on suorittanut 36 % vastanneista. Toiseksi yleisin osaamisala on sairaanhoito ja huolenpito, jonka on suorittanut vastaajista 25 %. Vain 4 % vastaajista on suorittanut lisäksi erikoisammattitutkinnon.

Vammaistyötä tehdään valtaosin vuorotyönä. Kyselyyn vastanneista 67 % kertoo työnsä olevan kolmivuorotyötä. 20 % vastanneista työskentelee kahdessa vuorossa ja 10 %:lla on päivätyö. Lisäksi 4 % vastaajista työskentelee ainoastaan yövuoroissa.

Noin puolet kyselyyn vastanneista työskentelee julkisella sektorilla ja puolet yksityisellä sektorilla. Kysyimme, onko vastaajien työpaikan palveluntuottaja muuttunut viimeisen neljän vuoden aikana. Vastaajista 80 % kertoo palveluntuottajan pysyneen samana. Palveluntuottajan kertoo vaihtuneen viimeisen neljän vuoden aikana 12 % ja 7 % ei tiedä onko palveluntuottaja vaihtunut. Lisäksi hieman yli 1 % kertoo kunnan/kuntayhtymän palauttaneen palveluntuotannon yksityiseltä palveluntuottajalta takaisin kunnan/kuntayhtymän omaksi tuotannoksi.

Kysyimme, mitä muutoksia palveluntuottajan vaihdoksen myötä on tullut. Pieni osa vastaa, ettei palveluntuottajan muutoksen myötä ole tullut juuri muita muutoksia kuin vaihtunut nimi ja joidenkin vanhojen käytäntöjen muuttaminen. Vähäisiä muutoksia on esiintynyt kunnan tuottaman palvelun siirtyessä kuntayhtymälle. Yksityisellä sektorilla palveluntuottajan vaihdoksista on aiheutunut selkeämpiä muutoksia. Valtaosassa vastauksista ilmenee etenkin kiristyksiä hoitajamitoituksessa sekä heikennyksiä palkassa.

"Edellinen työnantajani jäi eläkkeelle ja myi yrityksensä voittoa tavoittelevalle yritykselle. Hoitajamitoitus pieneni, palkanmaksu muuttui, luottamusmies poistui, lomajärjestelyt muuttui, työvuoro suunnittelu muuttui..."

 

"Henkilöstömäärän kiristäminen, irtisanoutuneiden tilalle ei ole vakinaistettu ketään."

 

"Työaikoja kiristetään. Viikonloppuna tehdään lyhyempää työaikaa, jolloin henkilökuntaa muutenkin vähemmän kuin arkena."

 

"Työehtosopimusta ei noudateta. Työntekijöitä yritetään kiristää ja uhkailla (ainakin rivien välissä). Työntekijöitä vähennetty, enemmän keikkalaisia. Irtisanoutuneiden tilalle ei palkata vakituisia. Työaikoja lyhennetään viikonlopusta."

 

"Esimies paikalla harvemmin. Kaikki yksikön hankinnat tarkempia kuin ennen. Jokaisesta asiasta halutaan säästää."

 

"Henkilöstömitoitukset laitettiin minimiin asukkaiden hoitoisuusluokitusta tekemättä."

 

Osaamisen käyttö

Vammaistyö edellyttää lähihoitajalta laaja-alaista osaamista vammaisuudesta sekä syventävää osaamista juuri sen asiakasryhmän erityistarpeista, joiden parissa työskentelee. Kyselyn vastaajista 62 % kertoo saavansa käyttää osaamistaan laaja-alaisesti eri taitoja hyödyntäen nykyisessä työssään. Vastaajista 35 % kokee saavansa käyttää osaamistaan osittain ja 3 % kokee, ettei heidän osaamistaan huomioida nykyisessä työssä.

Lähi- ja perushoitajat saavat osallistua lääkehoitoon vastaajien työpaikoilla

Vastanneista 87 % kertoo lääkehoidon toteuttamisen olevan osa heidän työtään. Vastaajista 9 % ilmoittaa osallistuvansa lääkehoidon toteuttamiseen satunnaisesti ja 4 % toteaa, ettei lääkehoidon toteuttaminen kuulu heidän työnkuvaansa. Huomattavaa vastauksissa on myös se, että 19 % vastaajista kertoo työpaikallaan työskentelevien hoiva-avustajien ja kouluttamattomien työntekijöiden osallistuvan lääkehoidon toteuttamiseen. Valviran ohjeistuksessa lääkehoidon toteuttaminen luokitellaan terveydenhuollon toiminnaksi, ja ammatillisen koulutuksen saaneiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden (esim. lähihoitajat) tulee ensisijaisesti vastata sen toteuttamisesta.

"(Kouluttamattomat) välillä osallistuu lääkehoitoon, välillä eivät. Lääkehoitoon osallistumista kiristetään aina niinä aikoina kun tarkastajat käyvät. Lopulta kuitenkin lipsutaan asiassa."

Valtaosa vastaajista työskentelee asumispalveluyksiköissä, mutta työtehtävät eivät rajaudu asumisyksikön sisälle vaan edellyttävät verkostotyön osaamista. Verkostot koostuvat tyypillisesti eri viranomaistoimijoista, kolmannesta sektorista sekä yksityishenkilöistä. Verkostotyön tavoitteena on yhdistää voimavaroja, jotta asiakas saa tarvitsemansa palvelut ja vapaa-ajan toiminnot yksilöllisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Kyselyyn vastanneista 77 % kertoo heidän työpaikallaan tehtävän yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Vastausten perusteella lähihoitajien tekemä verkostotyö on varsin laaja-alaista. Yleisimmät verkostotyön yhteistyö tahot ovat sosiaalitoimi, Kela, terveydenhuolto ja edunvalvonta.

Lähihoitajat ylläpitävät ja täydentävät ammattitaitoaan ammatillisella täydennyskoulutuksella. Täydennyskoulutus on lakisääteistä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Työntekijöillä on oikeus ja velvollisuus osallistua työnantajan maksamaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen vuosittain keskimäärin 3–10 päivänä. Ammatillisen täydennyskoulutuksen avulla varmistetaan, että työntekijöillä on riittävä ja ajantasainen osaaminen potilaiden ja asiakkaiden hoitamiseksi. Koulutus tulee räätälöidä työpaikan koulutustarpeita vastaavaksi laatimalla koulutussuunnitelma. Täydennyskoulutus tukee työntekijöiden työhyvinvointia sekä sitoutumista ja motivaatiota työhön.
 

Lähihoitajilla on mahdollisuus osallistua täydennyskoulutuksiin

Olen ollut täydennyskoulutuksessa

 

Hoitajamitoitus ja kouluttamat työntekijät vammaistyössä

Hoitajamitoituksella tarkoitetaan välittömään asiakastyöhön osallistuvia henkilöitä. Vastaajista 41 % kokee, ettei heidän työpaikallaan ole riittävästi koulutettuja hoitajia tai ohjaajia. Myös vuoden 2014 selvityksessä yli 40 % koki hoitajamitoituksen olevan riittämätön. Hoitajamitoituksen ja yksikön muun henkilöstön pätevyyden tulisi olla oikeassa suhteessa asukkaiden yksilölliseen palvelutarpeeseen.

Kysyimme, miten liian vähäinen koulutettujen hoitajien/ohjaajien määrä näkyy työpaikan arjessa.

"Tehdään työtä alimitoituksella, jolloin on ainainen kiire eikä asiakkaat saa kun välttämättömän perushoidon. Omahoitajien paperityöt on tekemättä. Työnjälki usein huonoa, koska kiireessä ei ehdi panostaa työhön. Tapahtuu unohduksia. Keikkalaisilla ei ole asiakkaista aina perustietoja. Osalla hoitajista huono suomenkielentaito, joka johtaa väärinymmärryksiin. Liikaa töitä kasaantuu yhden hoitajan hoidettavaksi."

 

"Kiire, aina ei ehdi tehdä töitä niin hyvin kuin haluaisi."

 

"Hoitajilla jatkuva kiire, joka näkyy asiakkaiden häiriökäyttäytymisenä. Viriketoimintaa ei keretä järjestämään tarpeeksi."

 

"Asiakkaille ei anneta sitä aikaa minkä kunta on ostanut. Tauot jää pitämättä. Yleistä väsymystä."

 

"Työt tehdään kiireessä ja niin ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Työpaikallani pitäisi ehtiä myös asukkaiden vapaa-ajan touhuihin, mutta siihen ei ehditä. Osa asukkaista päässyt ulkoilemaan viimeksi viime kesänä."

 

"Tuplavuorot, vapailta töihin, hoitajat väsyneitä."

 

"Ohjaajat usein ylirasittuneita. Paljon sairauslomilla, laatu asukkaille on heikentynyt, kun ei ole tarpeeksi aikaa antaa heille. Työturvallisuus ja potilasturvallisuus on kiireen takia heikentynyt."

Työpaikallani on kouluttamattomia työntekijöitä

Selvityksen tuloksista sekä SuPeriin tulleista yhteydenotoista käy ilmi, että vammaistyössä työskentelee huomattavan paljon työntekijöitä, joilla ei ole sosiaali- ja terveysalan ammatillista koulutusta. Eniten kouluttamattomia työntekijöitä toimii keikkalaisina, joskin keikkalaisten tarve osassa työpaikoista on jatkuvaa. Kysyimme selvityksessä, miten kouluttamattomat työntekijät, hoiva-avustajat mukaan luettuina, vaikuttavat työpaikan toimintaan ja työnjakoon.

"Vuorossa saattaa olla vain yksi koulutettu hoitaja, joka hoitaa 4 yksikön lääkehoidon."

 

"Koulutetuille aina raskaimmat ja vaativimmat tehtävät."

 

"Hoiva-avustajat tekevät enemmän keittiö- ja siivoushommia, mutta osallistuvat aina myös hoitotyöhön ja osittain lääkehoitoon."

 

"He eivät saa kirjata eikä toteuttaa rajoitustoimenpiteitä, tämä lisää koulutettujen työntekijöiden työtaakkaa."

 

"Osaamattomuutta ilmenee ja menee aikaa perehdytykseen, joka on pois asiakkaalta."

 

"Ei muutoin, kuin että heitä ei vakinaisteta. He osallistuvat kaikkeen toimintaan esim. hoitotyöhön ja lääkehoitoon samalla lailla kuin koulutetutkin."

 

"Jos on yksin koulutettuna hoitajana työvuorossa kouluttamattomien kanssa, niin kyllähän se on rankkaa ja olet tavallaan yksin vastuussa kaikesta. Kuormittavaa siis."

 

"Lähihoitajalla vastuu kaikesta tekemisestä työvuoron aikana. Kouluttamaton tekee työparina töitä. Päätöksen teko jää aina lähihoitajalle."

Vammaistyö sisältää etenkin asumispalveluissa yhdessä asiakkaan kanssa tehtäviä toimintakykyä ylläpitäviä kodin askareita kuten siivoamista, pyykkäämistä ja ruuanlaittoa. SuPeriin tulleissa yhteydenotoissa on usein noussut esiin se, että vammaistyötä tekevät jäsenet käyttävät huomattavan paljon työaikaansa asukkaiden ohjauksen lisäksi niin sanottuihin tukitöihin kuten siivoamiseen, tiskaamiseen ja pyykinpesuun. Tukitöitä tekevää henkilökuntaa kuten siistijöitä ja keittiötyöntekijöitä on viime vuosina vähennetty ja tehtäviä siirretty hoitohenkilökunnan tehtäviksi.

Kysyimme selvityksessä, kuuluuko työtehtäviisi tukitöitä, jotka eivät ole asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyviä ohjaustehtäviä.

Työtehtäviini kuuluu tukitöitä, jotka eivät ole asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyviä ohjaustehtäviä

 

Tukitöihin kuluva aika on huomioitu hoitajamitoituksessa

"Hoitajilla menee liikaa aikaa ruuanlaittoon, keittiöhommiin ja pyykinpesuun."

 

"Puhutaan paljon mielekkäästä tekemisestä, mutta mitä enemmän henkilökuntaa kuormitetaan siivoamisella, lumen luomisella, ruuan laitolla jne niin sitä vähemmän aikaa jää asiakkaiden toiveiden (turvalliseen) toteuttamiseen."

 

"Pitäisi osata lähihoitajan työn lisäksi kokin, siivoojan, talonmiehen ja milloin minkäkin ammattikunnan tehtävät."

 

"Kouluttamattomat henkilöt työskentelevät siivouksen ja keittiön parissa. Silloin kun he eivät ole töissä, hoitohenkilökunta hoitaa heidän työnsä omiensa lisäksi viikonloppuisin ja pyhinä. Tätä ei huomioida miehityksessä."

Selvityksen avoimista vastauksista nousi esiin kaksi teemaa, joita ei oltu erikseen kysymyksissä esitetty. Vammaisten ihmisten vanheneminen ja sen myötä palveluntarpeen kasvaminen sekä kirjaamiseen liittyvien käytäntöjen muutokset vaikutus työajankäyttöön tulivat ilmi lukuisissa vastauksissa, joissa kysyttiin työn kuormittavuuteen liittyviä tekijöitä sekä hoitajamitoituksen riittävyyttä.

Vammaispalvelut ovat elämänmittaisia palveluita etenkin, kun puhutaan asumispalveluista. Kehitysvammaisten henkilöiden keskimääräinen elinaika on viime vuosikymmenien aikana noussut. Tämän vuoksi palveluiden piirissä on myös enemmän ikääntyneitä kehitysvammaisia. Vastausten perusteella vammaisten ihmisten vanhenemista ja palvelun tarpeen muutosta ohjauksellisesta työstä hoidolliseen työhön ei juurikaan huomioida asumisyksiköiden hoitajamitoituksessa. Hoitoisuuden lisääntymisen vuoksi tarve koulutukselle muistisairaiden kehitysvammaisten kanssa työskentelyyn sekä saattohoitoon on vahvistunut.

"Asukkaat vanhenee, tarvitsee enemmän ohjausta/apua ja liian vähän henkilökuntaa työvuorossa. Ohjaajat hoitaa myös pyykkihuollon, ruokahuollon sekä siivouksen."

 

"Kuormittavaa on henkilökunnan vähyys, asumispalveluyksikön asukkaat vanhenee eikä sitä ole otettu mitenkään huomioon. Työmäärä lisääntyy koko ajan."

 

"Asiakaskunta vanhenee ja työnmäärä suurenee, mutta hoitajamitoitus ei kasva. Vanheneminen ja sen myötä asiakkaiden saattohoito on raskasta henkisesti."

 

"Asukkaat vanhenevat ja heidän toimintakykynsä heikkenee, joten he tarvitsevat enemmän hoidollisia apuja."

Kirjaaminen on oleellinen osa lähihoitajan työtä vammaispalveluissa. Laissa sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista on säädetty, että sosiaalihuollon ammatillinen henkilöstö sekä avustava henkilöstö, joka osallistuu asiakastyöhön, ovat velvollisia kirjaamaan sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot. Kirjaamiskäytännöt ja siihen liittyvät lainsäädännön muutokset ovat vastauksien mukaan lisänneet huomattavasti kirjaamiseen tarvittavaa aikaa. Vastausten perusteella siihen käytettävää aikaa ei ole huomioitu hoitajamitoituksessa.

"Kirjaaminen on tullut tarkemmaksi ja se vie aikaa. Teetkö oikein lakien mukaan."

 

"Tehdään vajaalla, ei saa sijaisia. Kirjaaminen on pielessä. Kirjataan icf-kirjauksia, jotka kertoo tehdystä työstä. Tehdään minun mielestä maksavaa tahoa varten. Ei hoitajaa tai asiakasta auttamaan. Sen "pakko" vähentää aikaa todelliselta oikealta asian kirjaamiselta."

 

"Ei ehdi kirjaamaan asioita niin hyvin kuin ne pitäisi kirjata."

 

"Kirjaaminen ja sen lisääntyminen, syö aikaa varsinaiselta ohjaustyöltä."

Työhyvinvointi

Hyvinvoivassa työyhteisössä työn laatu on hyvää, poissaoloja on vähän ja työntekijät sitoutuvat työnantajaansa. Työnohjauksen tarkoitus on tukea työyhteisöä ja sen työhyvinvointia. Työnohjauksen on todettu muun muassa vaikuttavan työn laatuun sekä asiakastyytyväisyyteen. Lisäksi sen avulla voidaan kirkastaa työyhteisön perustehtävää ja kehittää johtamista. Työnohjauksella voidaan tukea työntekijöiden jaksamista ja vähentää työntekijöiden poissaoloja. Kyselyn vastaajista 67 % kertoo, että heidän työpaikallaan on mahdollista osallistua työnohjaukseen. Vastaavasti 33 % ilmoittaa, ettei heidän työpaikallaan ole mahdollisuutta työnohjaukseen.

Vastanneista 67 % kokee työnsä vaihtelevaksi tai antoisaksi. Puurtamiseksi tai uuvuttavaksi työtään kuvaa 31 %. Yleisellä tasolla työn henkisen kuormittavuuden koetaan lisääntyneen selvästi tai jonkin verran viimeisen kahden vuoden aikana.

Työn henkinen kuormittavuus on viimeisen kahden vuoden aikana

Olen työssä jaksamisen äärirajoilla

 

Vastaajista 80 % kokee työn henkisen kuormituksen lisääntyneen viimeisen kahden vuoden aikana.

Kysyimme, mikä on työssä eniten kuormittava tekijä.

Selkeästi eniten vammaistyötä tekeviä kuormitti työssä oleva väkivallan uhka sekä se, ettei siihen puututa asianmukaisilla tavoilla.

"Meihin työntekijöihin kohdistetaan fyysistä väkivaltaa lähes päivittäin yhden asukkaan toimesta. Työnantaja ei suostu puuttumaan asiaan, koska asiakas on niin hyvin maksava."

 

"Päivittäinen väkivalta. Tuntuu että kukaan ylempi taho ei puutu, voivottelee vain. Ja silti tehdään vajaalla viikoittain."

 

"Jatkuva valppaana olo haastavien asiakkaiden päälle karkauksen vuoksi."

 

"Asukkaiden väkivaltaisuus ja kiristynyt tilanne työntekijöiden määrässä."

 

"Väkivallan uhka, jatkuva melu, fyysinen kuormittavuus, koko vuoron oltava valmiudessa ja skarppina ym."

Kuormittavaksi koetaan myös liian pieni hoitajamitoitus, jonka vuoksi työvuoroista puuttuu työntekijöitä ja sijaisia käytetään paljon. Runsas sijaisten määrä kuormittaa etenkin vakituista henkilökuntaa, joille kasautuu tuolloin enemmän vastuuta yksikön toiminnasta.

"Vastuun jakamattomuus. Vuorossa voi olla 7 hoitajaa, joista 1 vakituinen, muut sijaisia."

 

"Vajaalla mennään paljon, silti mitään ei saa jättää tekemättä eikä varsinkaan sanoa kenellekään vajauksesta/kiireestä. Käytännössä siis joudut vastaanottamaan omaisten/asukkaiden huudon, ilman että saat sanoa esimerkiksi huonon hoidon tai myöhästymisen syytä."

Vastaajat kokevat eettistä kuormitusta sekä riittämättömyyden tunnetta, kun työtä ei riittämättömän hoitajamitoituksen vuoksi ole mahdollista tehdä niin hyvin kuin haluaa.

"Kiire, häly, keskeneräisyys. Vain vähän aikaa asukkaiden henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja läsnäoloon."

 

"Kiire, josta johtuva ammatillinen riittämättömyyden tunne."

 

"Riittämättömyys, kehuja ja kiitosta kuulee harvoin."

 

"Työnantajan taholta tulevat korkeat vaatimukset ovat ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että toteuttavaa henkilökuntaa on liian vähän."

Vastaajista 34 % kertoo, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa työpaikkansa toimintamalleihin ja työtapoihin. 56 % on mahdollisuus vaikuttaa jonkin verran ja 7 % kertoo, ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa toimintamalleihin ja työtapoihin lainkaan. Selvityksen avovastauksista tulee esiin myös työyhteisöä koskevien toimintaohjeiden muuttuminen ilman, että työntekijöitä kuullaan.

"Kokoaika muutoksia miten kuuluisi toimia, esimies vaihtuu jatkuvasti, ylemmältä taholta tulee toimintamalleja, jotka eivät yksikkökohtaisesti toimi eli kaikki yksiköt yritetään vääntää samaan muottiin eikä asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja toiveita."

 

"Kuormitusta lisää ohjeistukset ylemmiltä tahoilta. Ristiriitaisia ja joskus hätiköiden (?) tehtyjä, mikä johtaa siihen, että jonkin ajan kuluttua saadaan uusi ohjeistus."

Jo sosiaalihuoltolaki velvoittaa työntekijöitä ilmoittamaan asiasta, jos he havaitsevat, etteivät asiakkaalle tarjottavat sosiaalihuollon palvelut toteudu laadukkaasti. Lisäksi työpaikalla voi ilmetä muita epäkohtia, jotka vaativat toimenpiteitä. Kyselyyn vastanneista 30 % kokee tulevansa kuulluksi ilmoittaessaan epäkohdista työpaikan toiminnasta vastaavalle henkilölle. 50 % kokee tulevansa kuulluksi ja 18 % ettei tule kuulluksi ilmoittaessaan epäkohtia. Vastaajista 3 % toteaa, ettei heillä ole ollut tarvetta ilmoittaa epäkohdista.

Selvityksen vastauksista tuli esiin, että useissa yksiköissä on johtamiseen ja esimiestyöhön liittyviä haasteita. Vastauksien perusteella esimiestyö ei vastaa tämän päivän henkilöstöjohtamisen suuntausta. Modernissa henkilöstöjohtamisessa on siirrytty työntekijän valvomisesta ja työn sisällön ohjaamisesta arvojohtamiseen ja työntekijän osaamisen arvostamiseen. Työntekijöillä tulee olla aidosti mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön sekä työmenetelmiin, mikä motivoi ja lisää työn mielekkyyttä. Mielekäs työ lisää yksilön hyvinvointia, mikä tukee koko työyhteisön hyvinvointia.

"Esimies vähän väliä väläyttelee, että "saa nähdä onko kellään syksyllä töitä, jos kilpailutus tulee"."

 

"Esimies on erittäin hankala ihminen kyseenalaistaa sairauslomat ym poissaolot johtui se lapsesta tai muista henkilökohtaisista asioista."

 

"Esimies ei kuuntele ongelmia vaan ummistaa silmänsä ja sanoo kyllä te pärjäätte eli on ulkoistanut itsensä kokonaan koko toiminnasta..."

 

"Esimiesten välinpitämättömyys asioihin kuormittaa. Syyllistetään työntekijöitä."

Vastauksista ilmeni, että esimies saattaa johtaa useaa yksikköä eikä näin ollen ole ollut yksikön arjessa mukana tai lähiesimies saattaa jopa puuttua kokonaan. Osassa yksiköitä esimies on puoliksi hoitajamitoituksessa, jolloin esimiehelle kuuluviin tehtäviin ei jää niille vaadittua aikaa. Työn kehittäminen ja johtaminen on haastavaa, jos yksikössä ei ole läsnäolevaa esimiestä tai hänellä ei ole tehtävänsä hoitamiseen riittävästi työaikaa. Lisäksi esimiehen jatkuva vaihtuminen kuormittaa vastaajia.

"Esimies huolehtii toisinaan jopa neljän eri yksikön esimies tehtävistä."

 

"Lähiesimies puuttuu tällä hetkellä."

 

"Esimies vaihtuu jatkuvasti."

Toimintayksikön esimies vastaa siitä, että työvuorossa on riittävä määrä hoitajia ja avustavaa henkilöstöä. Aina tämä ei toteudu, jonka seurauksena työvuoroja pidennetään ja tehdään ylimääräisiä työvuoroja. Lisäksi epävarmuus siitä, toteutuuko tulevan vuoron hoitajamitoitus, koetaan kuormittavana.

"Jatkuvat puutokset työvuorolistoissa. Työvuorojen vaihtaminen/pidentäminen viikoittain."

 

"Työpaikalla jatkuva sijaistarve, aina tulee uusia sijaisia työvuoroihin tai teemme vajaalla miehityksellä työvuoroja. Usein on paine, tuleeko vuoroon ketään tekijää ja hoitajien on etsittävä sijaisia, tämä rasittaa ja vie aikaa hoitotyöstä. Asiakkaat reagoivat jatkuvasti vaihtuviin sijaisiin."

 

"Jatkuva krooninen henkilökuntavaje."

Vastaajista 34 % kertoo työskentelevänsä nykyisessä työpaikassaan varmasti kahden vuoden kuluttua. 52 % ei ole varma, työskenteleekö nykyisessä työpaikassa kahden vuoden kuluttua. 14 % on sitä mieltä, että tuskin työskentelee nykyisessä työpaikassaan kahden vuoden kuluttua.
 

Työturvallisuus

Työsuojeluhallinto toteaa väkivaltaa ja sen uhkaa esiintyvän keskimääräistä enemmän muun muassa terveydenhuoltoalan potilastyössä, sosiaalialan asiakastyössä sekä kasvatus- ja opetusalalla. Vammaistyön ammattilaiset työskentelevät näillä aloilla ja väkivalta ja sen uhka korostuu myös tämän selvityksen vastauksissa. Jopa 78 % vastaajista on kokenut työpaikallaan työpaikka väkivaltaa viimeisen 12 kuukauden aikana. 27% on havainnut väkivaltaa tai sen uhkaa työpaikallaan viikoittain tai päivittäin. Lähes aina, 95 %:ssa tapauksista, väkivallan tai sen uhan aiheuttaja oli asiakas. Asiakkaiden lisäksi väkivaltaa koettiin myös omaisten, esimiehen, työkavereiden kuin täysin ulkopuolisenkin tahoilta.
 

Kokenut työpaikkaväkivaltaa tai sen uhkaa viimeisen 12 kuukauden aikana

Väkivaltaa kokeneista 85 % on kokenut työssään fyysistä väkivaltaa. 57 % on kokenut työssään henkistä väkivaltaa ja 10 %:iin on kohdistettu seksuaalista väkivaltaa. Työntekijöiden kokema väkivalta nousee voimakkaasti esiin kaikista selvityksen avovastauksista ja luo selkeästi turvattomuuden tunnetta työhön. Vastaajista 79 % kertoo, että heidän työpaikallaan on toimintaohje väkivaltatilanteiden varalle. 21 % vastasi, että heidän työpaikallaan ei ole toimintaohjetta tai että he eivät tiedä onko toimintaohjetta, mikä on työturvallisuuden näkökulmasta varsin hälyttävää.

Yksin työskentely lisää väkivallan uhkaa työpaikoilla. Tämän vuoksi yksin työskentelyä tulee välttää työpaikoissa, joissa väkivallan uhka on ilmeinen. Yksin työskentelyä ei aina ole mahdollista välttää kokonaan, jolloin väkivallan riskiä on vähennettävä ennaltaehkäisevin toimin sekä teknisin keinoin. Näitä keinoja ovat esimerkiksi työntekijöiden koulutus ja perehdyttäminen, toimintatavoista sopiminen sekä sen varmistaminen, että työntekijällä on mahdollisuus hälyttää apua. Ainoastaan 44 % vastaajista toteaa, että heidän työpaikallaan on toimiva hälytysjärjestelmä, esimerkiksi henkilöhälyttimet. Vastaajista 29 %:n työpaikoilla hälytysjärjestelmä on osittain toimiva ja 27 %:n työpaikoilla ei ole käytössä lainkaan hälytysjärjestelmää.

Väkivallan uhka vammaistyössä on ilmeinen, mutta siitä huolimatta 12 % kyselyyn vastaajista kertoo työskentelevänsä yksin päivittäin ja 16 % prosenttia työskentelee yksin viikoittain. Vastaajista 41 % työskentelee yksin muutamia kertoja kuukaudessa, jolloin useimmiten kyseessä on yövuoro.

Kysyimme jäseniltämme, millaisia haasteita yksin vuorossa työskentely on aiheuttanut. Väkivallan uhka on selkeästi suurin yksin työskentelystä aiheutuva haaste.

"Aamuvuorossa yökön lähtiessä klo 8:00, minulle jää 5 asiakasta 20 minuutiksi ja sinä aikana he vähintään satuttavat itseään, minua tai toisiaan."

 

"Ei yksinkertaisesti ehdi tehdä työtään haluamallaan tavalla. Tulee virheitä mm. lääkkeiden annossa ym. Psyykkisesti liian kuormittavaa! Vastuu on iso. Sijaisia ei saada haasteiden ja yksin työskentelyn vuoksi."

 

"Työturvallisuus on heikko, kun asukas hermostuu eli lyö, potkii, raapii, puree, silloin et saa edes puhelinta taskusta, kun yrität suojella toisia asukkaitasi ja itseäsi."

 

"Kiire. Tehdään vain välttämätön. Joudutaan perumaan luvattuja asioita, joista seuraa pahaa mieltä, mikä aiheuttaa asiakkaalla käytöshäiriöitä."

Vastaajat kokevat yksin työskentelyn vaarantavan asiakasturvallisuuden ja laskevan palvelun laatua. Selvityksen vastauksista nousevat esiin psyykkinen kuormitus ja eettiset ristiriidat, kun vastuu on kannettava yksin ja työtä ei ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaisi.

"Epilepsiakohtaukset, jotka sitovat lääkitsemiseen ja tarkkailuun. Sillä aikaa joku toinen asiakas voi tehdä jotain luvatonta."

 

"Ei voi tietää mitä, asukkaan huoneessa ollessa, toiset 14 asukasta puuhaa."

 

"Yövuorossa ole aina yksin. Joskus joudun jättämään toisen asukkaat ”oman onnensa nojaan” kun yksi asukas purkaa ahdistuneisuuttaan tai joutuu paniikkiin ja hän tarvitsee hoitajan välitöntä läsnäoloa esim. itsetuhoisten ajastusten takia."

 

"Riittämättömyyden tunnetta, jos useampi asukas yhtä aikaa tarvitsee apua."

Osallisuuden edistäminen ja itsemääräämisoikeuden tukeminen

Osallisuuden vahvistaminen on merkittävä osa vammaistyötä. Selvityksen vastaajista 60 % kertoo heidän työpaikoillaan järjestettävän osallisuutta edistävää toimintaa asiakkaille päivittäin. Työpaikoista 31 %:ssa toimintaa järjestetään vain viikoittain ja 9 %:ssa osallistavaa toimintaa järjestetään kuukausittain. 1 %:ssa osallistuvaa toimintaa asiakkaille ei ole lainkaan. Niinpä 41 %:ssa työpaikoista osallistavaa toimintaa järjestetään asiakkaille viikoittain tai harvemmin, mikä on vastoin YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Selvityksen avovastauksista käy ilmi, ettei osallisuutta edistävää toimintaa ole mahdollista järjestää riittämättömän hoitajamitoituksen vuoksi.

"Moni asia vie huomattavasti enemmän aikaan, kun asiakas osallistetaan siihen ja tätä ei aina osata huomioida työvuoro suunnittelussa."

 

"Itsenäistyviä pitäisi ohjata arjentaitoissa. Ei ehdi. Nuori asukas syö valmisruokia ja kun ohjaaja ei opettamaan ja valvomaan ruuanlaittoa."

 

"Asiakkaiden itsemääräämisoikeuden muuttuminen firman esitesloganista todeksi vaatisi riittävästi henkilökuntaa. Vajaalla tehdään asiat niin kuin ne nopeiten sujuvat."

Vastaajista 74 % työpaikoilla asiakkaat saavat päättää omista asioistaan pääsääntöisesti aina. Vastaajista 25 % puolestaan kertoo asiakkaiden saavan päättää asioistaan joskus. Päätöksiä asiakkaiden puolesta tekee useimmiten heidän vanhempansa sekä henkilökunta, kun liian pienen hoitajamitoituksen vuoksi ei ole mahdollista kuulla yksilöllisiä toiveita perushoidon toteutumisen turvaamiseksi.

Kehitysvammalain mukaisiin rajoitustoimenpiteisiin liittyvät säädökset päivitettiin vuonna 2016. Työpaikoilla toimintatapoja on muutettu tukemaan kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä suoriutumista. Lisäksi kirjaamisen ja jälkiselvittelyn toimintamallit rajoitustoimenpiteiden osalta muuttuivat, eivätkä käytännöt ole vielä lähes kolmen vuoden jälkeenkään selkeät.

Kehitysvammalain mukaisiin rajoitustoimenpiteisiin liittyvät käytännöt ovat työpaikallani selkeät

Kehitysvammalaissa on säädetty, että erityishuollon toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvat sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt koulutetaan rajoitustoimenpiteiden käyttöä edellyttävien tilanteiden ennalta ehkäisemiseen ja rajoitustoimenpiteiden asianmukaiseen käyttämiseen. Selvityksen vastauksista tulee vahvasti esille, ettei rajoitustoimenpiteitä koskevaa koulutusta ole ollut riittävästi, vaikka rajoitustoimenpiteiden käyttö koskettaa valtaosaa selvitykseen vastanneita. Alle puolet (45 %) vastaajista, joiden työpaikalla käytetään rajoitustoimenpiteitä, on saanut siihen liittyvää täydennyskoulutusta. Vastaajat nostavat esiin riittämättömän hoitajamitoituksen ja rajoitustoimenpiteiden yhteyden.

"Henkilökuntaa pitäisi olla enemmän, että rajoitustoimenpiteitä (esim. tuoliturvavöihin laittamista) tarvis käyttää vähemmän."

Asiakkaat saavat riittävästi tukea itsenäiseen päätöksentekoon

Itsemääräämisoikeuden toteutuminen edellyttää mahdollisuutta oman mielipiteensä ilmaisemiseen. Tuettu päätöksenteko on vammaispalveluissa merkittävässä roolissa. Tuettua päätöksentekoa voidaan hyödyntää muun muassa arkipäivän asioiden pohtimisessa, vaikeiden asioiden ymmärrettäväksi tekemisessä, tietojen hankinnassa sekä tehtävän valinnan etujen ja haittojen punnitsemisessa. Tuetussa päätöksenteossa vammaisella henkilöllä on tukenaan tukihenkilö tai ryhmätukihenkilöitä, esimerkiksi asumisyksikön työntekijät sekä lähiomaiset. Tukihenkilöt eivät päätä asioita vammaisen henkilön puolesta eivätkä vie häneltä päätösvaltaa. Selvityksen vastaajista 41 % on saanut koulutusta tuettuun päätöksentekoon, kun taas 59 % ei ole saanut koulutusta asiassa. Selvityksen avovastauksissa nousee ilmi se, että riittämätön hoitajamitoitus on asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja ymmärretyksi tulemisen este.

"Henkilöstöä pitäisi olla tuplasti, että vammaisten itsemääräämisoikeus toteutuisi kuten meille ei vammaisille."

 

"Tarvittaisiin riittävästi aikaa toimia niin että asukas tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Koulutusta on kyllä saatu ja saatavilla, mutta käytännössä ei pysty toimimaan niin kun ei aika riitä kuin perushoitoon ja syöttämiseen."

Itsemääräämisoikeuteen liittyvät muutokset eivät myöskään ole sujuneet ilman muutosvastarintaa. Muutoksiin liittyvä koulutuksen vähyys ja totuttujen työtapojen muutos sekä tiuhaan vaihtelevat ohjeistukset ovat aiheuttaneet työpaikoilla ristiriitoja.

Vammaistyön kehittäminen

Kysyimme, mitä vammaistyötä tekevät superilaiset haluaisivat kehittää vammaistyössä ja mitä se edellyttäisi. Vastauksissa korostuu etenkin tarve hoitajaresurssin lisäämiselle ja täydennyskoulutukselle sekä alan arvostuksen vahvistaminen. Työtä halutaan tehdä eettisesti kestävästi ja asiakkaiden itsemääräämisoikeutta vahvistaen, mikä ei nykyisillä resursseilla juurikaan ole mahdollista.

"Yksilöohjausta, edellyttää lisää henkilökuntaa ja päättävien tahojen asennemuutosta nähdä asiakkaat yksilöinä. Yksilöllisen tuen tarve tulee huomioida hoitajamitoituksessa."

 

"Asiakkaan osallisuutta ja turvallista arkea, valinnan mahdollisuuksia. Tämän mahdollistaa tutut ja samat pysyvät työntekijät. Päätökset tunnutaan tehtävän johtoportaassa eikä työntekijöitä kuunnella toiminnan kehittämiseksi."

 

"Lisää koulutettua henkilöstöä."

Täydennyskoulutusta toivottiin yksikkökohtaisia tarpeita vastaaviksi. Lisäksi toivottiin koulutusta lainsäädännön muutoksiin koskien niin sanottua IMO-lakia sekä säännöllistä työnohjausta.

"Vammaisten itsemääräämisoikeus ja kuulluksi tuleminen. Edellyttävät koulutusta ja aikaa paneutua asioihin."

 

"Koulutusta itsemääräämisoikeudesta tarvitaan ja mitä se tarkoittaa kehitysvammaisen kohdalla, mikä on ammattilaisen vastuu."

 

"Vaikka itsemääräämislaki on erittäin tärkeä ja asiat ovat kehittyneet parempaan suuntaan, ei päättäjillä näytä olevan minkäänlaista käsitystä millaista jokapäiväinen elämä esim. haastavasti käyttäytyvän kanssa on. Vaaditaan täten hoitajilta ja ohjaajilta liikaa, lähes supervoimia, kun asiakkaita verrataan aina muihin ikäisiinsä eikä henkistä kehitystä, haastavaa ja aggressiivista käytöstä huomioida lainkaan."

 

"Säännöllinen työnohjausta ja koulutusta tukiviittomiin ja kommunikaatioon liittyen."

Vammaistyö on raskasta, mutta antoisaa ja vastaajat toivovat, että arvostus alaa kohtaan näkyisi niin palkassa kuin yleisissä asenteissakin. Lisäksi vammaistyötä tekevät toivoivat, että heitä kuullaan, kun tehdään toimintamalleja ja palveluita koskevia päätöksiä, jotta päätöksiä ei tehdä ymmärtämättä niiden todellisia vaikutuksia.

"Enemmän työntekijöitä työpaikoille ja parempi palkka. Kyllä se jostain ylemmältä taholta edellyttää päätöksiä. Tämä on rankka ala, joka ansaitsee sen arvoisen huomion."

 

"Esimiestyön kehittämistä siten, että tukee työntekijöiden jaksamista ja hyvinvointia."

 

"Näkyvyyttä enemmän, jotta osataan kohdata vammainen ihminen. Arvostusta hoitajan työhön päättäjiltä. Vammautua voi kuka vaan meistä."

 

"Palkan korotusta. Todella raskasta työtä pienellä palkalla. Lisää henkilökuntaa vuoroihin, jotta jää aikaa aktiviteetteihin sekä paperihommiin."

 

"Päättäjiltä enemmän jalkautumista kehitysvammaisten pariin. Näkisivät konkreettisesti mitä se on. Ei tehtäisi päätöksiä tajuamatta mikä on todellisuus."

Vastaajat peräänkuuluttavat vastauksissaan vammaisten henkilöiden oikeuksia saada laadukasta ja yksilöllistä palvelua.

"Oikeasti kodinomaisia yksiköitä, pieniä ryhmiä."

 

"Vammaistyö pitäisi saada näkyvämmäksi mikä herättäisi uusien työntekijöiden kiinnostuksen ja poistaisi ennakkoluuloja."

 

"Vammaistyö ei saa mennä ”huutolaishommaksi”. Liian monen kuntoutuminen estyy/katkeaa kun siirtyy takaisin omiin kuntiin ”halpuutettuihin” ostopalveluna toimiviin asumisyksiköihin."

 

"Rahan ei pitäisi ratkaista sitä missä asuu."

 

"Asiakkaan ja työntekijän turvallisuus pitäisi aina pystyä turvaamaan."

 

"Asiakkaiden oikeutta päättää itse omista asioistaan. Usein vanhemmat päättävät vielä aikuistenkin lasten asioista, kuulematta heidän tahtoaan."

Parasta vammaistyössä

Parasta vammaistyössä vastaajien mielestä on ehdottomasti asiakkaat ja kohtaamisten aitous. Asiakkaan arjessa mukana oleminen ja kokemus asiakkaan elämänlaadun parantamisesta koetaan merkityksellisinä. Vastauksissa korostuu lisäksi työtovereiden merkitys sekä työn vaihtelevuus ja monipuolisuus.

"Asukkaat, asiakkaat. Heidän suhtautuminen ympärillä olevaan ja kuinka aitoja he ovat ilman ennakkoluuloja. Heiltä ole oppinut enemmän kuin mikään koulu voisi antaa."

 

"Aitous, saa olla mukana toisen ihmisen arjessa ja elämässä, tukemassa ja ohjaamassa hyvään elämään."

 

"Asiakkaat ja työkaverit. Antoisat, vaihtelevat päivät."

 

"Asiakaskohtaaminen. Olla ihminen ihmiselle. Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin perääsi juokseva asukas, joka tulee halaamaan ennen kotiinlähtöä, toivottaa hyvät yöt ja kysyy koska seuraavaksi nähdään."

 

"Asiakkaan kohtaaminen ja kommunikointi vaikeastikin vammaisen kanssa."

 

"Tyytyväiset asukkaat ja omaiset. Se on jokaisen työvuoron tavoite."

 

"Monipuolisuus, omalla persoonalla työskentely."

 

"Aitous!"

 

"Vammaistyö on elämänläheistä ja antoisaa. Asumisyksikössämme tuntuu kuin olisimme yksi suuri perhe, joka jakaa elämänsä yhdessä."

 

"Ihanat asiakkaat ja hyvä työtiimi."

Asiakkaiden ja työyhteisön lisäksi voimavaraksi vammaistyössä nousevat onnistumisen kokemukset ja oman työn jäljen näkyminen konkreettisesti asiakkaan edistymisenä.

"Välittömät ja kiireettömät kohtaamiset vammaisen ihmisen kanssa. Ja se, kun satojen tai tuhansien toistojen jälkeen saavutetaan yhdessä edistymistä."

 

"Asiakkaan edistymisen näkeminen arjen hallintaan liittyvissä asioissa ja esim. väkivaltaisen käyttäytymisen loppuminen/väheneminen."

 

"Haastavien asiakkaiden kanssa onnistuminen. Se kun saadaan itsemääräämisoikeutta lisättyä purkamalla rajoituksia."

 

"Se kun näkee hetken, jolloin asukas kokee ymmärretyksi tulemisen."
 



Johtopäätökset

Vammaispalveluissa jatkuu edelleen jo vuosia kestänyt muutosten aika, joka näkyy palveluntuottajien vaihtuvuutena sekä toimintamallien muutoksena. Tämän selvityksen vastaajien mukaan työntekijöiden odotetaan voivan sisäistää muutokset normaalin työn ohella ilman muutostyölle vaadittua aikaa, mikä näyttäytyy muutosvastarintana sekä eettisinä ristiriitoina. Työn laadun ja työhyvinvoinnin näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää tukea työntekijöitä muutoksessa koulutuksen, työohjauksen ja työyhteisön kehittämisen avulla.

Väkivalta ja sen uhka on vammaistyössä huomattavan suurta. Vastaajista 79 % on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa viimeisen vuoden aikana. Huomattavaa on, että SuPerin vuonna 2014 tekemässä vammaistyön selvityksessä 72 % vastaajista oli kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa viimeisen vuoden aikana, joten viimeisen viiden vuoden aikana tilanne ei näytä parantuneen lainkaan. Tämän selvityksen vastaajat kokevat riittämättömän hoitajamitoituksen lisäävän väkivallan uhkaa työpaikoilla, kun odotusajat ovat pitkiä eikä yksilöllistä ohjausta ja hoivaa ole mahdollista antaa.

Vastaajista 80 % kokee henkisen kuormittumisen kasvaneen viimeisen kahden vuoden aikana, mikä on hieman enemmän kuin vuonna 2014 tehdyssä selvityksessä. Huomattavaa on myös, että vastaajat kokevat suurimmaksi kuormittumista lisääväksi syyksi väkivallan ja sen uhan työssä. Väkivaltaa ja sen uhkaa ei voi sivuuttaa vammaistyössä, mutta siitä huolimatta siihen ei ole puututtu asianmukaisella tavalla, vaikka työturvallisuuslaki sitä edellyttää.

Selvityksen tuloksista voi päätellä, ettei hoitajamitoitus vastaa asiakkaiden palveluntarvetta sekä nykyisiä työn vaatimuksia vammaispalveluissa. Itsemääräämisoikeuden tukemiseen ja sekä siihen liittyvää kirjaukseen käytettävää aikaa ei huomioida riittävästi hoitajamitoituksissa. Odotusajat venyvät pitkiksi ja työt on tehtävä kiireellä, jolloin ajan säästämiseksi asiakkaan puolesta tekeminen ja päättäminen lisääntyy. Selvityksen vastauksista välittyy riittämättömyyden tunne ja eettinen kuormitus, kun työtä ei ollut mahdollista tehdä parhaalla mahdollisella tavalla.

Hoitajamitoitus on heikentynyt entisestään, kun tukitöitä on siirretty hoitohenkilökunnan tehtäviksi eikä esimerkiksi asiakkaiden ikääntymisestä johtuvaa palveluntarpeen muutosta ole huomioitu mitoituksessa.

Laadukas vammaistyö edellyttää laaja-alaista osaamista muuan muassa vuorovaikutuksessa, terveydentilan seuraamisessa, lääkehoidossa sekä itsemääräämisoikeuden tukemisessa. Vammaispalveluissa on työntekijöinä paljon henkilöitä, joilla ei ole sosiaali- ja terveysalan ammatillista koulutusta ja sen mukana tullutta osaamista, jolloin vastuu asiakastyöstä ja yksikön toiminnasta ei jakaudu työyhteisössä tasaisesti. Vastuun ja vaativimpien tehtävien kasaantuminen lähihoitajille lisää heidän kuormitustaan.

Työntekijöiden ja sijaisten vaihtuvuus tuo haasteita perehdytyksen ja työnjaon osalta sekä vaikuttaa palvelun laatuun ja asiakasturvallisuuteen. Selvityksessä nousee vahvasti esiin se, että jatkuva vaihtuvuus lisää asiakkaiden käytöshäiriöitä ja väkivaltaista käyttäytymistä henkilökuntaa kohtaan. Laadukkaiden palveluiden ja työssäjaksamisen näkökulmasta on tärkeää lisätä vakituisten koulutettujen hoitajien määrää ja ohjata heidän työpanoksensa työpaikoilla varsinaiseen asiakastyöhön.

Vammaistyö yleisesti koetaan raskaana mutta antoisana työnä. Vastauksista välittyy vastaajien vammaistyön osaaminen ja vahva ammattietiikka. Asiakas oli ehdottomasti ensimmäisellä sijalla työn parhaita puolia listatessa. Raskaan ja vaativan työn tekijät ansaitsevat arvostusta, jota SuPer omalta osaltaan haluaa viestiä. Tämän selvityksen tarkoitus on tuoda esiin vammaistyössä olevia epäkohtia ja kehittämistarpeita, jotka edellyttävät toimenpiteitä niin lähihoitajien työssä jaksaminen kuin asiakkaiden laadukkaan palvelun näkökulmasta.

 


 

Lähteet

Eettisesti toimien, itsenäisyyttä tukien. Selvitys superilaisista vammaispalveluissa. 2014. Viitattu 8.4.2019

Kehitysvammaliitto: Ikääntyminen. Viitattu 30.4.2019

Lait. Viitattu 8.4.2019

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 23.6.1977/519 Viitattu 10.4.2019

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812 Viitattu 10.4.2019

Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista 254/2015 Viitattu 30.4.2019

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380 Viitattu 10.4.2019

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 Viitattu 3.4.2019

STM: Täydennyskoulutus Viitattu 25.4.2019

Tilastoraportti: Kotihoito ja sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2017, THL Viitattu 3.4.2019

Työnohjaus Viitattu 25.4.2019

Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738 Viitattu 24.4.2019

Työsuojeluhallinto: Väkivallan uhka Viitattu 25.4.2019

Valtakunnallinen valvontaohjelma Viitattu 15.4.2019

Valvira: Lääkehoidon toteuttaminen Viitattu 25.4.2019

Vammaispalvelujen käsikirja, THL Viitattu 4.4.2019

YK:n vammaissopimus Viitattu 4.4.2019