Yksityisyyden suoja

Henkilötietolaki on henkilötietojen käsittelyä koskeva yleislaki, joka koskee kaikkia työnantajia. Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (työelämän tietosuojalaki) tuli voimaan 1.10.2004. Kyseinen laki koskee työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta ja sitä sovelletaan sekä työsuhteisiin että virkasuhteisiin. Lain tarkoituksena on turvata yksityisyyden suojaa koskevia perusoikeuksia työelämässä. Kyseinen laki sivuuttaa henkilötietolain siltä osin, kuin siinä on henkilötietolaista poikkeavia säännöksiä.

Henkilötiedot ja niiden käsittely

Henkilötiedolla tarkoitetaan kaikkia luonnollista henkilöä tai hänen ominaisuuksiaan tai olosuhteitaan kuvaavia tietoja, jotka on mahdollista tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi. Kyseinen määritelmä on laaja. Henkilötiedot voidaan jakaa arkaluonteisiin ja ei-arkaluonteisiin tietoihin. Arkaluonteisten tietojen käsittely on lähtökohtaisesti kokonaan kielletty ja mahdollista vain poikkeuksellisesti. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen tai terveydentilaan liittyvät tiedot.

Henkilötietojen käsittely on henkilötietojen keräämistä, tallettamista, järjestämistä, käyttöä, siirtämistä, luovuttamista, säilyttämistä, muuttamista, yhdistämistä, suojaamista, poistamista, tuhoamista sekä muita henkilötietoihin kohdistuvia toimenpiteitä. Henkilötietoja tulee käsitellä laillisesti, huolellisesti ja hyvää tietojenkäsittelytapaa noudattaen. Tietojen tulee olla ajantasaisia ja virheettömiä. Tiedon pitää olla tavalla tai toisella kirjattuna, jotta sitä voidaan pitää laissa tarkoitettuna merkintänä.

Työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa työntekijän suostumuksella.

Työnantajan on kerättävä työntekijää koskevat henkilötiedot ensi sijassa työntekijältä itseltään. Jos työnantaja kerää henkilötietoja muualta kuin työntekijältä itseltään, työntekijältä on hankittava suostumus tietojen keräämiseen. Suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen silloin, kun viranomainen luovuttaa tietoja työnantajalle tämän laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai kun työnantaja hankkii henkilöluottotietoja tai rikosrekisteritietoja työntekijän luotettavuuden selvittämiseksi. Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle etukäteen tätä koskevien tietojen hankkimisesta luotettavuuden selvittämistä varten.

Työntekijän tarkistusoikeus

Työntekijällä on oikeus tarkastaa, mitä häntä koskevia tietoja työnantaja on rekisteröinyt. Työntekijän ei tarvitse perustella tarkastusoikeuden käyttöä. Työnantaja voi muutamissa poikkeustapauksissa evätä tarkastusoikeuden. Tämä on mahdollista muun muassa silloin, jos tiedon antaminen saattaisi haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä tai jos tiedon antamisesta saattaisi aiheutua vakavaa vaaraa rekisteröidyn terveydelle tai hoidolle taikka jonkun muun oikeuksille. Jos työntekijä haluaa tarkastaa, mitä tietoja työnantaja on hänestä rekisteröinyt, hänen tulee esittää siitä työnantajalle pyyntö.