Usein kysytyt kysymykset

• 1.4.2023 vähintään 0,65 työntekijää asiakasta kohden.
• 1.12.2023 vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohden.
• 1.4.2023 alkaen asiakkaan hoivan tarpeen määrittelyssä kunnilla on velvollisuus käyttää RAI-arviointijärjestelmää.

Mitoitukseen lasketaan asiakkaan välittömään hoitoon osallistuvat työntekijät. Esimiehet ja kuntouttava henkilökunta lasketaan siinä määrin, kun he osallistuvat asukkaan hoitotyöhön. Hoiva-avustajat lasketaan henkilöstömitoitukseen myös siltä osin, kun he osallistuvat hoitotyöhön.

Avustavissa tehtävissä olevat työntekijät (esim. hoiva-avustajat) eivät voi olla yksin työvuorossa eivätkä he saa vastata lääkehoidosta. Tukipalveluhenkilöstöä kuten keittäjiä ja siivoojia ei lasketa hoitajamitoitukseen, koska he eivät osallistu välittömään hoitotyöhön.

SuPer on julkaissut mitoituslaskurin, jolla voi tarkistaa onko mitoitus lainmukainen. Tutustu laskuriin:
https://www.superliitto.fi/tyoelamassa/henkiloston-maara/mitoituslaskuri-vanhusten-ymparivuorokautiseen-hoitoon/

STM:n helmikuussa 2021 julkaiseman oppaan (Turvallinen lääkehoito - Opas lääkehoitosuunnitelman laatimiseen) sekä valvovan viranomaisen (Valvira) mukaan lähihoitajien ammatilliseen koulutukseen sisältyy lääkehoidon opintoja, joiden perusteella he voivat toteuttaa lääkehoitoa: jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiksi annoksiksi ja antaa lääkkeitä (muita kuin pkv-lääkkeitä ja huumausainelääkkeitä) luonnollista tietä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina ilman erillistä lääkelupaa.

Työnantaja myöntää työntekijälle kirjallisen luvan niitä tehtäviä varten, joita työntekijä ei voi tehdä ammatillisen koulutuksensa perusteella.

Työnantajalla on kuitenkin oikeus päättää, riittävätkö ammattihenkilöiden ammatillisessa koulutuksessa saamat valmiudet lääkehoidon tehtävien suorittamiseen vai tarvitsevatko he lisäkoulutusta ja kirjallisia lupia lääkehoidon tehtävien suorittamiseen. Työnantaja vastaa siitä, että työntekijöillä on tehtäviensä suorittamiseen tarvittava osaaminen sekä siitä, että lääkehoito on turvallista. Sen vuoksi työnantajan tulee huolehtia siitä, että työyksiköissä on kaikkina aikoina riittävästi lääkehoitoon koulutettua, osaavaa henkilökuntaa. Työnantaja päättää myös, mitä lääkehoitoon liittyviä tehtäviä kukin ammattiryhmä tekee.

Työnantajan määrittelemä lisäkoulutuksen sisältö:
• mitä tehtäviä varten työntekijät tarvitsevat ammatillisen koulutuksensa lisäksi lisäkoulutusta
• kuinka laaja tarvittava lisäkoulutus on
• mitä koulutuksen tulee sisältää
• miten koulutus järjestetään.

Lähihoitajat tarvitsevat osaamisen varmistamisen jälkeen (tentti ja näyttö) myönnettävän kirjallisen luvan vaativamman lääkehoidon toteuttamiseen, esimerkiksi:
- injektioiden antaminen ihon alle (s.c.) ja lihakseen (i.m.)
- pääasiassa keskushermostoon vaikuttavan lääkehoidon toteuttaminen
- lääkkeettömän, perusliuosta sisältävän jatkoinfuusion vaihtaminen

Kirjallinen lääkehoitolupa
Työntekijän suoritettua teoreettisen opiskelun, kirjallisen kokeen sekä käytännön osaamisen näytöt yksikön terveydenhuollosta vastaava lääkäri tai hänen määräämänsä lääkäri voi antaa työntekijälle kirjallisen määräaikaisen luvan (esim. 3-5 vuotta = suositus) lääkehoidon toteuttamiseen.

Luvat ovat toimipaikkakohtaisia ja niissä on määriteltävä se, mitä tehtäviä lupa koskee. Toimintayksiköt voivat itse harkita, hyväksyvätkö ne toisen yksikön lääkehoitolupaa varten suoritetun lisäkoulutuksen ja kirjallisen kokeen lääkehoitolupaa varten. Työnantajan on kuitenkin yleensä syytä varmistua työntekijän käytännön osaamisesta vaatimalla tältä hyväksytysti suoritetut näytöt.

Lääkehoitosuunnitelma
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden sekä muiden lääkehoitoa toteuttavien toimintayksiköiden tulee laatia lääkehoitosuunnitelma, jossa kuvataan mm. lääkehoidon käytännön toteuttamisen toimintatavat. Lääkehoitosuunnitelmassa tulee näkyä lääkelupiin liittyvät käytännöt kuten:
- kuinka usein lääkelupa on suoritettava
- mitä osioita eri ammattiryhmät suorittavat
- kuinka monta suorituskertaa on ja mitä seuraa, jos lääkelupaa ei saa suoritettua sovitusti
- saako lääkeluvan suorittaa työajalla
- sekä muut keskeiset lääkehoitoon liittyvät asiat.

SuPer suosittelee, että kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt suorittavat työnantajan edellyttämät lääkeluvat.

Lääkehoidon oppimateriaalia: Skarppi-verkkokoulutusalusta on tarkoitettu kaikille SuPerin varsinaisille ja opiskelijajäsenille. Tutustu Skarpin lääkelaskujen oppimateriaaliin!

Hoiva-avustajat ja muu lääkehoitoon kouluttamaton henkilöstö tarvitsee aina lääkehoidon koulutusta ennen lääkehoidon toteuttamiseen osallistumista. Tarvittavan koulutuksen sisältö on arvioitava työtehtävissä tarvittavan osaamisen ja toimintayksikössä toteuttavan lääkehoidon vaatimusten mukaan.

Lääkehoidon koulutuksen jälkeen kouluttamaton henkilöstö voi osaamisen varmistamisen jälkeen ja kirjallisen luvan saatuaan antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä luonnollista tietä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina.

Jos tämän lisäksi on välttämätöntä toteuttaa vaativampaa lääkehoitoa (esim. insuliinihoito), siihen on annettava erillinen koulutus.

Lääkehoitoon kouluttamattoman työntekijän kirjallinen lääkehoitolupa voi olla potilas-, lääke- tai antoreittikohtainen.

Hoiva-avustajat eivät voi koskaan toteuttaa lääkehoitoa yksin tai vastata lääkehoidosta. Käytännössä hoiva-avustajat voivat toteuttaa lääkehoitoa ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilön työparina.

Lääkkeiden jakaminen tai annostelu ei siis ole luvallista hoiva-avustajille.

Mikäli opiskelija on työpaikalla oppimassa koulutussopimuksella, opiskelijaa ei lasketa mitoitukseen. Oppisopimusopiskelija voidaan laskea mitoitukseen, kun työnantaja on varmistanut, että opiskelijalla on riittävät tiedot ja taidot tehtävän hoitamiseen. Jokaisella opiskelijalla, myös oppisopimusopiskelijalla, tulee olla nimetty ohjaaja. Opiskelija toimii todellisisssa työtilanteissa ohjaajansa, koulutetun ammattihenkilön ohjauksessa ja hänen sekä työyhteisön vastuulla.

Keskustelkaa asiasta työpaikallanne. Työnantajan velvollisuus on varmistaa, että toiminta on lainmukaista.

Jos työnantaja ei korjaa tilanne, on asiaa vietävä eteenpäin. Henkilöstöä kuormittavat tilanteet kuuluvat työsuojeluvaltuutetun hoidettavaksi. Ottakaa häneen yhteyttä ja kertokaa tilanteesta. SuPerin paikallinen ammattiosasto auttaa myös tarvittaessa.

Lisätietoa: https://www.superliitto.fi/tyoelamassa/mista-apua-ongelmatilanteisiin/ammatillinen-edunvalvonta/

Varhaiskasvatuksessa henkilöstön määrästä säädetään varhaiskasvatuslaissa (540/2018) sekä valtioneuvoston asetuksessa varhaiskasvatuksesta (1586/2019).

Lakitekstin mukaan yli kolmevuotiaiden lasten ryhmässä tulee olla yksi kelpoisuusehdot täyttävä työntekijä seitsemää enemmän kuin viisi tuntia päivässä paikalla olevaa lasta kohden ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä yksi kelpoinen työntekijä neljää lasta kohden.

Varhaiskasvatuslaissa säädetään, että yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito-, opetus- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia. Kolme vuotta täyttäneiden kokopäiväryhmässä saa olla samanaikaisesti enintään 21 lasta ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä enintään 12 lasta. Tästä mitoituksesta voi poiketa vain tilapäisesti ja lyhytaikaisesti.

Mitä tehdä, jos mitoitus ei täyty?

Keskustelkaa työpaikalla asiasta esimiehen kanssa. Ottakaa keskusteluun mukaan myös luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu (jos on). Kirjatkaa ylös, alittuuko mitoitus vuoroittain, päivittäin vai viikoittain.

Lain mukaan iäkkäälle henkilölle tarjottavien sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava laadukkaita ja niiden on turvattava hyvä hoito ja huolenpito.

Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja turvattava heille laadukkaat palvelut.

Kotihoidon mitoituksen riittävyyttä voidaan tarkastella vertaamalla asiakkaille myönnettyä aikaa ja työntekijöiden välittömään asiakastyöhön käytettävää aikaa keskenään. Näin pystytään toteamaan, onko työvuoron henkilöstöllä mahdollista vastata asiakkaille myönnettyihin palveluihin niin että palvelusuunnitelmat toteutuvat laadukkaasti.

Välittömään asiakastyöhön käytettävään aikaan ei lasketa mukaan siirtymiin käytettävää aikaa eikä työntekijöiden lakisääteisiä taukoja.