28.10.2015

Blogi: Kansalaisten aktiivista osallistumista tarvitaan jälleen

Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen. On järjestetty marsseja, mielenilmauksia, kerätty nimiä adresseihin ja toivottu, että vastakaikua syntyisi. Asiat ovat olleet suomalaisen työn ja hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, Suomen tulevaisuuden kannalta merkittäviä, kirjoittaa SuPerin asiantuntija Johanna Pérez.

Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen. On järjestetty marsseja, mielenilmauksia, kerätty nimiä adresseihin ja toivottu, että vastakaikua syntyisi. Asiat ovat olleet suomalaisen työn ja hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, Suomen tulevaisuuden kannalta merkittäviä. Vain kaksi kättä -ryhmä koostuu kansalaisaktiiveista, tavallisista äideistä ja isistä, työntekijöistä, joilla on tullut mitta täyteen yhä kiristyvän vyön ansiosta. Syyt ovat hyvin ymmärrettävät.

Nämä aktiivit, jotka edustavat tuhansia, kymmeniä tuhansia varhaiskasvatuksen ammattilaisia, suhtautuvat työhönsä sen vaatimalla vakavuudella. He eivät järjestä mielenosoituksia ja kerää nimiä adresseihin ja vetoomuksiin nyt itsensä takia, vaan lasten, joita hoitavat ja kasvattavat työkseen. Ihailen heidän aktiivisuuttaan, koska he ovat aivan oikeassa. Näillä hallituksen ”uudistuksilla” ei saada säästöjä aikaan nyt eikä tulevaisuudessa.  Harvalle ammattiryhmälle hallitus tekee yhtä röyhkeää kuritusta kuin nyt lastenhoitajille ja lastentarhanopettajille, lastemme hyvinvoinnin varmistajille. Työsuhteen ehtoja aiotaan huonontaa (eläkeikä karkaa, lomat vähenevät, sairastaminen alkaa maksamaan sekä työmäärää lisätään). Muistutan tässä yhteydessä, että esimerkiksi lastenhoitajalle jää kokopäivätyön palkastaan käteen n. 1300 euroa kuussa ja hän on opiskellut kolme vuotta vastuulliseen ammattiinsa!

Tämän kaiken nämä äärettömän tärkeää työtä tekevät, naiset ja miehet, olisivat vielä voineet niellä mutta ei sitä, että työnteosta viedään kaikki mahdollisuudet tehdä se hyvin, edes siedettävästi. Työtä tekevä sen tietää, silloin ei enää ehditä puuttua jokaiseen avunpyyntöön, kaverin kiusaamiseen, kylmän varpaan lämmittämiseen tai tarttua ojennettuun käteen. Puhumattakaan, että ehdittäisiin ottamaan syliin, tulemaan mukaan leikkiin tai kiinnittämään huomiota puheen tukemiseen.

Näihin muutoksiin, lapsien lisäämisen ryhmiin sekä päivähoito-oikeuden rajaamiseen, on otettu kantaa ja esitetty laskelmia. Lausuntokierroksella useat kymmenet tahot vastustivat näitä asioita, turhaan. Päättäjille on kerrottu mitä näiden esityksien toteutuessa tulee tapahtumaan. Tulevaisuudessa lasku tulee olemaan mittava.

Häiriökäyttäytymiseen ei ehditä puuttumaan ja laskua alkaa kertyä viimeistään kouluvuosina. On laskettu, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan. Syrjäytyminen voi alkaa jo varhaiskasvatuksessa, jos lapsen hätään ei ehditä vastaamaan. Kesällä Vain kaksi kättä -yhteisö keräsi adressilla 67 378 vastustusilmoitusta kansalaisilta. Kansainvälisesti arvostettu taloustieteen nobelisti Heckman sekä Suomen johtavat asiantuntijat muiltakin kuin kasvatustieteen aloilta vastustivat hallituksen esitystä lisätä lapsia ryhmiin sekä rajoittaa päivähoito-oikeutta. Näillä ei näytä olevan merkitystä. Olen todella ihmeissäni, että kokonaista valtiota voidaan ohjata ottamatta näitä väkeviä viestejä ja tutkimustietoa huomioon.

67 378 ääntä adressissa ei auttanut, ei auttanut monella paikkakunnalla järjestetyt, kymmeniä tuhansia ihmisiä keränneet mielenilmaukset auttamaan Suomen lasten oikeuksia laadukkaaseen hoitoon, opetukseen ja kasvatukseen. Suomalainen varhaiskasvatus on turvallista ja laadukasta, mutta ei kauaa, kun nämä leikkaukset toteutuvat. 

Nyt tarvitaan taas kansalaisten apua, jotta joku järki leikkaamisiin saataisiin. Kansalaisaloite pienempien lapsiryhmien puolesta on avattu viikko sitten. Vaikuta.

Allekirjoita kansalaisaloite:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1634

    Kommentit

    Lähetä kommentti