Siirretäänkö keskustelu uudelle tasolle?
Vanhustenhoito puhututtaa. Lähes joka päivä luemme medioista vanhustenhoidon huonosta tasosta. Tähän saakka taidamme kaikki olla yhtä mieltä. Seuraavaksi etsimme kaikki syyllisiä huonoon vanhustenhoitoon. Medioissa käydään osapuolten vilkasta todistelua siitä, kumpi ongelmia aiheuttaa: resursointi vai hoitajien asenne? Valitettavan usein asenteen huonous vie voiton. Tai se, että meillä ei ole varaa hoitaa vanhuksiamme. Huoltosuhde on pielessä. Vanhukset ovat rasite. Työntekijöiden toisenlaisella asenteella voisi kaksi hoitajaan tehdä neljän työt. Jos nämä selitykset eivät kelpaa, et ymmärrä Suomen taloudellisesta tilanteesta mitään.
Lähtökohtaisesti on siis ihan ok vierittää syy toisten niskoille, palveluntuottajilla ja kunnilla ei ole mitään vastuuta vanhustenhuollon nykytilasta. Kunnat ostavat palveluita enenevässä määrin yksityisiltä, koska yksityinen osaa organisoida ja tehostaa. Suomen kunnissa on siis paljon rahaa, koska osan siitä voi kanavoida voittona pääomasijoittajille. Tyhmä ei ole se, joka pyytää.
Suomessa vanhustenhuollon asumispalveluissa asiakkaat ovat keskivaikeasti muistisairaita ja toimintakyvyltään lähes täysin autettavia. Nordcare-tutkimus paljastaa, että Suomessa hoitaja auttaa päivävuorossaan kahtatoista vanhusta, Norjassa ja Tanskassa kahdeksaa. Suomessa yhdellä hoitajalla on tutkimuksen lukujen perusteella antaa vanhukselle 35 minuuttia päivävuorossa. Norjassa ja Tanskassa vanhus saa 52,5 minuuttia päivävuorossa. Minuutteja saa enemmän, koska hoitajia on enemmän. Asiakkaalle 35 minuuttia on vähän, jos mietitään mitä kaikkea sillä pitäisi saada: hyvä perushoito, lääkehoito, terveydentilan arviointi ja seuranta, virikkeet ja ulkoilu. Puhumattakaan siitä, että hoitajat tehtäviin kuuluu päivän aikana muutakin kuin välitön asiakastyö. Miten tätä sitten voitaisiin vielä tehostaa?
Keskustelun tulisi siirtyä jo toiselle tasolle. Meillä on ongelmana vanhustenhuollon heikko taso. Ongelmana on myös todistetusti niukat resurssit. Hoitajat uupuvat, menettävät työkykynsä. Ja lukevat lehdistä ”asiantuntijoiden” kirjoituksia huonosta asenteesta. Kuinka moni asiantuntija tuntee työn todellisuuden? Kuinka moni näistä neuvojista osaa kertoa, miten 2 työntekijää hoitaa päivävuorossa 24 asiakasta? Miten toiminta voidaan organisoida siten, että näin vähällä hoitajamäärällä tuotetaan laadukasta, yksilöllistä hoitoa, mihin vanhuspalvelulaki hoitajaa ja palveluntuottajaa velvoittaa?
Lopetetaan syyllisten etsintä. Siirretään keskustelu uudelle tasolle ja ryhdytään pohtimaan, miten vanhustenhuollon ongelmat saadaan ratkeamaan. Tosiasia on se, että vanhuspalvelulain ja sosiaalihuollon periaatteet eivät toteudu. Työsuojelulaki psykososiaalisen kuormituksen näkökulmasta ei toteudu. Hoitajat ja vanhukset ovat heitteillä.