Vanhuksissa on tämän maan tulevaisuus

Ikääntyneiden määrä kasvaa voimakkaasti Suomessa. Jo nyt joka viides on vähintään 65-vuotias. Ennusteen mukaan vuonna 2030 joka neljäs meistä on vähintään 65-vuotias ja vuonna 2060 lähes 30 prosenttia on saavuttanut tämän rajan. Ikääntyneet tulevat siten olemaan yhä vahvemmin mukana kaikessa yhteiskunnan toiminnassa.

Suhtautumisen ikääntymiseen ja vanhuuteen on muututtava, jotta yhteiskunta toimii ja meidän kaikkien elämästä tulee mahdollisimman hyvä. Nuoruutta ja terveyttä ihannoiva kulttuuri ei helposti anna sijaa arvokkaalle vanhuudelle. Työelämä hylkää kuusikymppiset erilaisin järjestelyin ja työelämässä olevilla rytmi on yhtä kiivastahtinen, iästä riippumatta. Jos työuria halutaan aidosti pidentää, on työelämässä oltava tilaa eri-ikäisille.

Ruotsin last in-first out-periaate ansaitsisi Suomessakin tarkempaa tarkastelua. Siinä organisaatiossa pidempään olleilla on myös oikeus pitää työpaikkansa pidempään. Ruotsin malli koetaan helposti oikeudenmukaisempana kuin Suomen malli, jossa pidempään organisaatiossa työskennelleet eli usein vanhemmat työntekijät ovat suurimmassa vaarassa joutua irtisanotuiksi.

Pidempien työurien eteen ei Suomessa vielä ole tehty aitoja toimenpiteitä. On vain päätetty, että työssä on oltava pidempään, vaikka työpaikat lähtevät alta. Pikavoittojen tavoittelusta on päästävä tilanteeseen, jossa huolehditaan siitä, että ihmiset voivat hyvin ja jaksavat työelämässä. Satsaus työhyvinvointiin on työnantajalle tuottoisa panostus nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Jos työntekijöistä revitään tässä hetkessä kaikki irti, työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä kasvaa. Osa valitsee myös jonkin muun alan tai kokonaan muun vaihtoehdon kuin työelämän, jos siihen on mahdollisuus. Jotta työuria saadaan pidennettyä, on työelämän tuettava jaksamista.

Vanhusten ja vanhustenhoidon arvostuksen on myös muututtava ja sen on siirryttävä juhlapuheista käytäntöön. Tällä hetkellä moni pelkää vanhuutta eikä se varmasti ole oikea suuntaus. Vanhustenhoitoon on palkattava riittävästi koulutettua hoitohenkilökuntaa, jotta vanhukset saavat tarvitsemansa hoidon ja hoitajilla on mahdollisuus tehdä työtään hyvin. Myös omaishoitoa on vahvistettava. Monessa perheessä uupuvat sekä hoidettava että hoitaja.

Uskon myönteisen toiminnan voimaan. Kun jo lapsesta asti syntyy kokemus, että yhteiskunta arvostaa vanhuksia, se luo turvallisuutta myös omaa ikääntymistä kohtaan. Ikääntyminen kun alkaa joka tapauksessa jo syntymästä asti. Olen arvokas myös vanhana -ajattelu auttaa huolehtimaan omasta ja muiden hyvinvoinnista. Se auttaa myös näkemään elämän matkana, johon kuuluu myös oman rajallisuuden ymmärtäminen.  Ikääntymisen tuoma hidastuminen, pidemmät palautumisajat ja toisaalta kokemuksen tuoma nopeus päätöksenteossa ja toiminnassa kuuluvat kaikki ikääntymisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Toisen ihmisen arvostus lähtee oman itsen arvostamisesta. Olen arvokas myös vanhana, sairaana, apua tarvitsevana. Silloin on helpompi hyväksyä myös toinen ihminen sellaisena kuin hän on ja omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että jokaisen elämä on mahdollisimman mielekäs ja hyvä.

Hyvää ikääntymistä!

Sari Tirronen

Kommentit