Kolumni: Neuvottelupöydässä ei mikään ole itsestään selvää
Viime vuonna SuPer voitti jäsenilleen puolitoista miljoonaa euroa. Aika iso summa, vai mitä?
Puolitoista miljoonaa euroa voitettiin siksi, että meillä on työehtosopimukset, jotka määrittävät monia asioita. Sopimuksiin vedoten voidaan todentaa, että työnantaja on toiminut väärin, jolloin työnantaja joutuu maksamaan. Kaiken perustana ovat työehtosopimukset, jotka olemme yhdessä tehneet ja luvanneet käytännössä elää niiden mukaan. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin pitäisi, ja joku huomaa sen. Usein jäsen ottaa yhteyttä luottamusmieheen ja hän sitten liittoon. Asiat rupeavat etenemään, mutta ovat usein hyvin mutkikkaita ja siksi tarvitaan liiton apua. Ja sitä vartenhan jäsen on liittoon liittynyt, jotta hommat hoidetaan kuntoon.
Sopimusedunvalvonta on moninaista. Jäsenelle se on tietenkin ensisijaisesti palkkaa, mutta työehtosopimusta lukiessa huomaa, että siinä on koko työelämän kirjo: palkkaus, sen osittaminen, työaika ja sen kokonaisvaltainen määrittely, vuosiloma ja siihen liittyvät edellytykset ja maksamiset, työvapaat sekä perhevapaat mukaan lukien opintovapaat. Työehtosopimus määrittelee myös luottamusmiehen aseman ja ajankäytön. Jopa ryhmähenkivakuutus on neuvoteltava, ja aika paljon myös muuta, joka helpottaa työn tekemistä. Neuvoteltavien asioiden lista on pitkä, olipa kyse sitten kunta-alan neuvotteluista tai yksityisen puolen neuvotteluista.
Keväällä on taas työehtoneuvottelujen aika. Neuvottelut ovat aina monien asioiden sopimista. On aina olemassa se mahdollisuus, että koko sopimuksen ajatellaan olevan auki. Se tarkoittaisi, että meillä olisi vain lait tukenamme. Tästä saattaa moni työnantaja uneksia: Ollapa vain laki, sillä moni asia on sovittu työehtosopimuksissa paremmin kuin laissa.
Viime vuonna pohdin kolumnissani, että entäpä jos ammattiyhdistysliikettä ei olisi? Nostin esiin, mitä kaikkea ammattiyhdistys tekee, jotta työmaailma olisi oikeudenmukainen niin sopimus- kuin ammatillisen edunvalvonnan kannalta ja koskisi koko työelämää koulutuksesta eläkkeeseen. Ei ole itsestään selvyys, että on erilaisia korvauksia tai etuuksia. Nämä etuudet on saatu taistellen vuosien saatossa, ja nyt niiden ajatellaan tulevan kuin Manulle illallinen ikuisesti. Joku joskus haluaakin sen näyttävän siltä, että ei kannata kuulua liittoon ja että nämä edut olisivat muka jotenkin pysyviä ilman ammattiyhdistysliikettä.
Kaikki ei ole pysyvää, ellei siitä taistella. Neuvotella täytyy, olipa sitten kyse vanhoista tai uusista asioista, palkasta ja korotuksista, siitä miten kiky-tunnit puretaan, miten sairausloma-ajasta maksetaan, miten vuorolisät määritellään, millaisella työsopimuksella on työssä, vai ollaanko nolla- tai runkosopimuksilla vai vain välitysfirman kautta.
Oleellista on, että teemme tämän kaiken yhdessä. Vaikka neuvottelupöydässä on muutama henkilö niin mandaatti tulee teiltä, superilaiset. Meitä on 90 000 ja se on paljon. Siksi meitä kuunnellaan. Ja jos ei neuvotteluissa kuunnella tai oteta vakavasti, niin kevät näyttää, mitä teemme. Muskettisoturien ajatuksella: Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Siten asiat voitetaan.
Silja Paavola
