Samapalkkaisuuden edistäminen

Naisten ja miesten oikeudet ja velvollisuudet ovat pääsääntöisesti lakien mukaan samanlaiset. Naisten ja miesten asema muun muassa työmarkkinoilla on kuitenkin käytännössä erilainen. Naisen euro on edelleen noin 80 senttiä miehen eurosta ja raskaana olevien työntekijöiden työsuhteita päätetään perusteetta.

Vaikka palkkasyrjintä on kielletty tasa-arvolaissa, on Suomessa silti pitkä matka palkkaukselliseen tasa-arvoon. Ammattien, alojen ja tehtävien jakautuminen naisten ja miesten töihin, eli segregaatio, on yksi hidaste naisten palkkakehitykselle. Jotta palkkatasa-arvo toteutuisi, tulisi Suomessa tehdä myös työehtosopimusrajoja ylittävää palkkavertailua.

Sukupuolten välisestä tasa-arvosta säädetään tasa-arvolaissa

Tasa-arvolaki kieltää sekä välittömän että välillisen syrjinnän. Välitöntä syrjintää on muun muassa se, että työnhakijaa ei valita työpaikkaan, koska hän on raskaana. Välillistä syrjintää on muun muassa lomautusten kohdentaminen ainoastaan naisvaltaiseen työntekijäryhmään ja miesvaltaisten työntekijäryhmien jättäminen lomautusten ulkopuolelle, ellei lomautusten kohdentamiselle ole olemassa hyväksyttävää syytä. Välillistä syrjintää on myös se, että työntekijä asetetaan muita epäedullisempaan asemaan vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuksien takia.

Tasa-arvolain mukaan työsyrjintää on myös se, että työnantaja ei puutu hänen tietoonsa saatettuun sukupuoliseen häirintään tai ahdisteluun.

Tasa-arvotyön yksi tehtävä on herättää keskustelua tasa-arvon tilasta.

Tasa-arvolain noudattamista valvoo tasa-arvovaltuutettu yhdessä työsuojeluviranomaisten kanssa.