Samapalkkaisuuden edistäminen

Naisten ja miesten oikeudet ja velvollisuudet ovat pääsääntöisesti lakien mukaan samanlaiset. Naisten ja miesten asema mm. työmarkkinoilla on kuitenkin käytännössä erilainen. Naisen euro on edelleen noin 80 senttiä ja raskaana olevien työntekijöiden työsuhteita päätetään perusteetta.

Suomen hallitus käynnisti vuonna 2005 Samapalkka-ohjelman, jonka tavoitteena on pienentää naisten ja miesten välistä palkkaeroa 19 prosentista 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Keskimääräinen palkkaero on kaventunut vuosina 2006–2009 kuitenkin vain yhdellä prosenttiyksiköllä, joten ohjelman tavoitetta ei tulla saavuttamaan. Tällä vauhdilla naisten ja miesten palkkaeron korjaamiseen menee yli 50 vuotta.

Vaikka palkkasyrjintä on kielletty tasa-arvolaissa, on Suomessa silti pitkä matka palkkaukselliseen tasa-arvoon. Ammattien, alojen ja tehtävien jakautuminen naisten ja miesten töihin, eli segregaatio, on yksi hidaste naisten palkkakehitykselle. Jotta palkkatasa-arvo toteutuisi, tulisi Suomessa tehdä myös työehtosopimusrajoja ylittävää palkkavertailua.

Sukupuolten välisestä tasa-arvosta säädetään tasa-arvolaissa. Sen noudattamista valvoo tasa-arvovaltuutettu yhdessä työsuojeluviranomaisten kanssa.

Tasa-arvolaki kieltää sekä välittömän eli suoraan sukupuoleen perustuvan syrjinnän, että välillisen syrjinnän. Välitöntä syrjintää on mm. se, että työnhakijaa ei valita työpaikkaan, koska hän on raskaana. Välillistä syrjintää on mm. lomautusten kohdentaminen ainoastaan naisvaltaiseen työntekijäryhmään ja miesvaltaisten työntekijäryhmien jättäminen lomautusten ulkopuolelle, ellei lomautusten kohdentamiselle ole olemassa hyväksyttävää syytä. Välillistä syrjintää on myös se, että työntekijä asetetaan muita epäedullisempaan asemaan vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuksien takia.

Tasa-arvolain mukaan työsyrjintää on myös se, että työnantaja ei puutu hänen tietoonsa saatettuun sukupuoliseen häirintään tai ahdisteluun.

Tasa-arvotyön yksi tehtävä on herättää keskustelua tasa-arvon tilasta ja esittää esim. sellaisia kysymyksiä, onko perusteltua, että koulutetuilla naisvaltaisilla aloilla maksetaan alhaisempia palkkoja kuin vähemmän koulutusta vaativissa tehtävissä teollisuuden puolella?