Vaihtelevan työajan sopimus (ns. nollasopimus)

Mikä on vaihtelevan työajan sopimus?

Vaihtelevan työajan sopimuksella tarkoitetaan työsopimusta, jossa työaika työsopimuksen ehdon mukaan vaihtelee sovitun mukaisesti. Työajaksi on voitu sopia jokin vähimmäistuntimäärä - 115 tuntia kolmessa viikossa tai että työaika on ”tarvittaessa työhön kutsuttava”.

Työn alkaessa on hyvä sopia myös työajan sijoittelun rajat eli viikonpäivät ja kellonajat, joille työnantaja voi työaikaa ilman työntekijän suostumusta sijoittaa. Vaihtelevan työajan sopimus tehdään yleensä toistaiseksi voimassa olevana, jolloin työntekijällä on jatkuvasti työsuhde voimassa.

Mikään ei estä vaihtelevan työajan sopimusta työntekijän toiveesta

Työntekijän aloitteesta työsopimus voidaan aina tehdä vaihtelevan työajan sopimuksena. Työnantajan aloitteesta tehtävän vaihtelevan työajan sopimuksen käyttöä rajoittavat laissa ja työehtosopimuksissa asetetut rajoitukset. Työehtosopimuksissa ja laissa on myös muita vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevän asemaa parantavia määräyksiä/säännöksiä liittyen esimerkiksi sairaus- ja irtisanomisajan palkkaan.

Työn tarjoaminen ja osapuolten velvollisuudet

Työskennellessä vaihtelevan työajan sopimuksella työnantajan tulee tarjota työntekijälle työtä vähintään sovitun vähimmäistyöajan mukaisesti. Työnantaja voi oma-aloitteisesti merkitä työvuorolistalle työvuoroja sovittuun vähimmäistyöaikaan saakka huomioiden myös mahdolliset työajan sijoittelun osalta sovitut rajoitukset.

Vaihtelevan työajan sopimuksella työskenneltäessä vähimmäistyöajan ylittäminen tai työajan sijoittaminen sovittujen/työsuhteen alussa ilmoitettujen viikonpäivien tai kellonaikojen ulkopuolelle edellyttää työntekijän suostumusta.

Jos työntekijä ja työnantaja niin sopivat, voidaan vuoroja merkitä jo suunnitteluvaiheessa enemmän. Muutoin sovittujen/suunniteltujen tuntien lisäksi tehtävään lisätyöhön tarvitaan työntekijän suostumus. Suostumus tarvitaan lähtökohtaisesti kutakin kertaa varten erikseen, mutta sen voi antaa myös lyhyehköksi ajaksi kerrallaan.

Tarvittaessa työhön kutsuttavan työntekijän kanssa työvuoroista käytännössä sovitaan aina erikseen, sillä tuntimääräisestä vähimmäistyöajasta ei ole sovittu.

Osa-aikatyössä on muistettava myös lisätyön tarjoamisvelvollisuus. Työnantajalla on velvollisuus tarjota lisätyötä jo palveluksessaan olevalle osa-aikaiselle työntekijälle, mikäli hän tarvitsee lisää työntekijöitä. Työnantaja ei lähtökohtaisesti voi palkata uutta työntekijää ilman, että tarjoaa ilmaantuvaa työtä omalle osa-aikatyöntekijälle. Työnantaja ei voi esim. uusia määräaikaisen työntekijän työsopimusta, vaan työtä on ensin tarjottava osa-aikatyöntekijöille. Halukkuudesta lisätyöhön kannattaa ilmoittaa työnantajalle kirjallisesti erityisesti, jos sopimus on tehty omasta halusta osa-aikaisena tai on aiemmin ilmoittanut työnantajalle, ettei halua tehdä lisätyötä, mutta mieli on muuttunut.

Neuvottele ehdot omiin tarpeisiin sopivaksi – vaihtelevan työajan sopimus sopii usein myös keikkailun taustalle

Työsopimuksen tekovaiheessa on tärkeää kiinnittää huomioita työaikaehtoon, ja neuvotella se omiin tarpeisiin sopivaksi. Tarvittaessa työhön kutsuttava työsopimus soveltuu esimerkiksi tilanteisiin, joissa työntekijä haluaa työskennellä keikkatyö -tyyppisesti valikoiden itse vuoronsa, mutta työskentely samalla työnantajalla ei ole aivan satunnaista. Työsuhteen alussa on hyvä käydä läpi myös työn tarjoamisen käytännöt (esim. työvuorot sovitaan kullekin kolmen viikon jaksolle listan suunnitteluvaiheessa).

Vaihtelevan työajan sopimus varteenotettava vaihtoehto keikkailun taustalle

Vaihtelevan työajan sopimuksella työskennellessä työntekijän asema on usein turvatumpi kuin runkosopimuksella työskennellessä, sillä sopimukset tehdään yleensä toistaiseksi voimassa olevana, jolloin voidaan välttyä esim. runkosopimuksilla työskentelyyn tyypillisesti liittyviltä riidoilta oikeudesta sairausajan palkkaan ja muihin työsuhteen kestosta riippuviin etuuksiin. Laissa ja työehtosopimuksissa on myös työntekijän asemaa parantavia määräyksiä, joiden perusteella työntekijällä voi olla oikeus vähimmäistyöajan nostoon ja työn tarjoamisen yllättävän päättymisen varalta esim. sairausajan palkkaan sekä irtisanomisajan palkkaan. Säännöllisempään keikkailuun samalla työnantajalla SuPer suosittelee näistä syistä vaihtelevan työajan sopimusta!

Työehtosopimukset ja laki parantavat vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevän asemaa

Yksityissektorin työehtosopimuksiin on neuvoteltu vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevän työntekijän asemaa parantavia määräyksiä. Esimerkiksi yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus sisältää määräyksiä:

-jotka rajoittavat vaihtelevan työajan sopimusten tekemistä työnantajan aloitteesta

-velvoittavat työnantajaa tietyin edellytyksin nostamaan työsopimuksen vähimmäistyöaikaa sekä

-sairausajan palkkaoikeuteen liittyen.

Työsopimuslaissa on lisäksi säännös irtisanomisajan palkasta vaihtelevassa työajassa.

Vaihtelevasta työajasta sopimisen rajoitukset

Vaihtelevasta työajasta ei saa työnantajan aloitteesta sopia, jos katettava työnantajan työvoimantarve on kiinteä. Työaikaa ei myöskään saa työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää.

Työaikaehdon muuttaminen

Jos työntekijän toteutunut työaika edeltäneiltä 12 kuukaudelta osoittaa, että työsopimukseen sovittu vähimmäistyöaika (työaikaehdon alaraja) ei vastaa todellista tarvetta, työnantajan on työntekijän pyynnöstä neuvoteltava työaikaehdon muuttamisesta vastaamaan todellista tarvetta.

Jos työnantaja ja työntekijät eivät yhdessä sovi muuta, tulee vähimmäistyöaika määritellä edeltäneen 12 kuukauden toteutuneen työajan keskimäärän mukaiseksi eli sen mukaiseksi, mikä on ollut työntekijän keskimääräinen työaika per viikko/tasoittumisjakso edeltäneellä 12 kuukauden ajanjaksolla.

Jos toteutunut keskimääräinen työaika poikkeaa työsopimukseen merkitystä työajasta 0-4 tuntia viikossa, sopimuksen vähimmäistyöaikaa ei kuitenkaan tarvitse muuttaa.

Jos työnantaja voi kirjallisesti asiallisesti perustella, että tuleva työvoimatarve on muu kuin työntekijän toteutunut keskimääräinen työaika, määritellään vähimmäistyöaika tämän esitetyn tulevan työajan mukaiseksi.

Työsopimuslain perusteella työntekijällä on jo työskenneltyään työnantajan palveluksessa kuuden kuukauden ajan oikeus saada työnantajalta perusteltu vastaus mahdollisuudesta pidentää työsopimuksessa sovittua säännöllistä työaikaa.

Oikeus sairausajan palkkaan

Vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos sairauspoissaolon takia väliin jäänyt työvuoro oli merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu tai olosuhteisiin nähden voidaan muutoin pitää selvänä, että ilman sairauspoissaoloa työntekijä olisi ollut työssä.

Työvuoroluettelon päättymisen jälkeiseltä ajalta sairausajan palkka määräytyy työntekijän keskimääräisen työajan perusteella. Keskimääräinen työaika lasketaan esimerkiksi menneiden kuuden kuukauden tai edellisen lomanmääräytymisvuoden työskentelyn perusteella. Olennaista on, että ajanjakso on sellainen, joka osoittaa sen keskimääräisen työajan, jota työntekijä olisi sairaspoissaolonsa aikana tehnyt.

Tutustu myös: SuPer-voitto: Superilaisen hoitajan nollasopimuksen vähimmäistyöaikaa nostettiin (superlehti.fi)